Ma vie en France: Antwerpen, Den Haag, Hilversum

International ArtCampus deSingel, Stéphane Beel, 2001/2010

Janan kanssa mietittiin, et mitä tuli tehtyä, ollaanko ihan pöhköjä, kun tungettiin mukaan herra BEAUDOUINin exculle. Kuultiin, et kohteena kolmelle päivälle oli Belgia ja Hollanti suoraan projektimme ekskursion perään. Toiveissamme kuviteltiin pääsevämme Ütrechtiin ja Rotterdamiin, mutta toisin kävi. Perjantaina aamuseitsemältä jälleen nousimme bussiin, jonka kohteina olikin Antwerpen, Den Haag ja Hilversum. No, excu kuin excu, koskaan sellanen ei mee hukkaan hyvässä seurassa. Ranskalaiset taas olivat enimmäkseen omassa seurassa, mutta kuljin Janan ja Annin kanssa sekä tutustuin belgialaiseen jo valmistuneeseen arkkitehtiin.

Ensimmäisenä kohteena jo aamupäivällä oli Stéphane Beelin laajennus deSingeliin Antwerpenin laidalla. Uusi rakennus ei ollut täysin valmis vielä, mutta se ei haitannut. Enemmän nautin vanhimman osan sisäpihalla istuskelusta niin kuin selvästi myös muut oppilaat. Vanhin osa on Léon Stynenin käsialaa vuodelta 1968, jonka jälkeen konservatorioon on lisätty vuosien varrella useampi laajennus.

Onnellinen patongin löytäjä. ©Jana

Yksi rakennusta esitelleistä oppaista lähti meidän mukaamme bussikierrokselle. Tällä arkkitehtuurisafarilla nähtiin lähinnä 50-60-luvun rakennuksia. Jo ekana päivänä kokeiltiin bussin rajoja, kun ajettiin betonibunkkerikylän ympäri, missä ei varmasti käy turistibusseja. Kun mentiin yhden rakennuksen ali, molemmille sivuille ja katon yläpuolelle jäi ehkä 20cm ilmaa.

Renaat Braem: Woonwijk Kiel eli 1949 suunniteltu asuinaluekompleksi Kiel. Jopa 12-kerroksiset kerrostalot oli nostettu pilareille Le Corbusierin tapaan. Tekniikka sijaitsee pilareiden yläpuolella, jotta ongelmatilanteessa se on helppohoitoinen. Maisemat olivat huikeat ylimmän kerroksen sivukäytävältä. Hissit veivät vain joka toiseen kerrokseen. Ympäröivät rakennukset olivat selvästi matalampia.

Renaat Braem: Middelheimpavillon (1963/1973).

Paviljongin vessat avautuivat myös puistoon.

Kohtasin jääkarhun tässä puistossa! ©Jana

Renaat Braemin koti ja toimisto. Tyypillisesti 40 hengen arkkitehtiseurue tunki puutarhaan ottamaan kuvia, kun ovikelloon ei vastattu...

Päivän kierroksen päätyttyä ja hostellin löydettyämme, lähdettiin katsastamaan Antwerpenin keskusta tyttöjen kanssa. Hostellimme sijaitsi juutalaisalueella, minkä vuoksi siellä näkyi vain mustiin pukuihin ja erikoisiin hattuihin pukeutuneita miehiä. Käveltiin aivan keskustaan saakka, jossa syötiin tietenkin belgialaisia ranskalaisia, mmmmmm. Paikallisten pubien belgialaiset oluet maistuivat illan päätteeksi. Ajan ollessa kortilla, Antwerpeniin jäi vielä kaikenlaista nähtävää ensi kerralle. Hämmentävintä oli, että kaupungin joen yli ei oltu rakennettu yhtäkään siltaa, vaan joen toiselle puolelle pääsi kahdesta kohtaa 32m pitkän tunnelin kautta.

Antwerpenin rautatieasema, jonka huikea sisusta muistutti enemmän basilikaa kuin aseman aulaa.

Antwerpenin ja kenties koko Belgian paras ranskalaispaikka, jossa ranskalaiset syötiin paperitötteröistä itselisätyn soosin kera.

Yksi illan kohokohdista: jazzbaari, jossa soi jazz joka ilta kymmenestä eteenpäin.

Toisena päivänä saimme jännittää aamulla, pääsisimmekö lähtemään Hollantiin sillä yöllä poliisi oli uhannut tulla hakemaan väärin pysäköidyn bussimme varikolle, josta sitä ei olisi saanut ennen iltapäivää ja 1000 euroa. Myöskään bussikuskimme ei vastannut puhelimeensa eikä ollut huoneessaan puolenyön paikkeilla, kun lähtö oli merkitty jo kahdeksaksi aamulla. Onneksemme belgialainen vahvistuksemme sai sovittua poliisien kanssa asiat jotenkin niin, että saimme jatkettua matkaa aamulla suunnitelmien mukaisesti kohti Den Haagia. Huh.

Aldo Van Eyck: Katolilainen kirkko pastori Van Arsille (1963/1969). Betoninen kirkko oli hyvin erikoinen, luonnonvalo oli upea tullessaan ainoastaan suurista kattolyhdyistä, mutta en ymmärtänyt lainkaan miksi joku oli lisännyt sinne Ikean opiskelijalamppuja muistuttavia palloja.

Hendrik Petrus Berlage: Gemeentemuseum Den Haag (1935). Janan kanssa innostuimme varsinkin kellarikerroksessa olleesta interaktiivisesta näyttelystä.

Ilman ollessa hieman pilvinen, kävely arkkitehtuuritykityskatua pitkin ei ollut paras kokemus, mutta samalla kadulla törmäsin näihin iltapäiväkävelyllä olleisiin lintuihin.

Proffat selvästi olivat laatineet ohjelman sen mukaan, mitä he eivät olleet nähneet vielä noissa maissa. Tämä Alvaro Sizan asuinrakennus turkkilaiskorttelissa oli hämmentävä kohde. Mutta kirsikkapuut olivat kauniita.

Ennen iltaa kuskiraukkamme joutui taas vaikeuksiin, kun bussi oli liian suuri kääntymään risteyksessä ja peruutti niin takana ollut bemari väitti bussin peruuttaneen päällensä. Siinä sitten oltiin poliisien saapumiseen asti keskellä risteystä. Taas belgialaisen tytön hollanti oli avuksi ja selvisi, että tuo bemari oli kolaroinut edellisenä päivänä ja halusi vain saada rahat ranskalaiselta bussikuskilta. Kaikki keinot ovat sallittuja turkkilaisessa korttelissa näköjään.

Illalla kävimme katsastamassa Den Haagin keskustan ja modernimpaa arkkitehtuuria iltavalaistuksessa. Liikuimme suuressa porukassa proffien kanssa, jotka rentoutuivat myös illan myötä.

Richard Meier: kirjasto 1995. OMA: Nederlands Danstheater 1987.

OMA: maanalainen ratikkapysäkki 2004. Lakattu parketti näytti yhä uudelta.

Herra Beaudouin ja oppilaat olutlasien korkuisilla hampurilaisilla.

Kolmas päivä sarasti aurinkoisena: kohti Hilversumia!

Viimeisenä päivänä menimme Hilversumiin, jossa katsastimme Willem Marinus Dudokin arkkitehtuuria. Ensimmäiseksi saimme loistavan opastetun kierroksen Zonnestraalin parantolassa (1925). Tämä parantola oli aikoinaan inspiroinut myös Alvar Aaltoa toteuttamaan Paimion parantolan. Oppaamme oli kasvanut tässä ympäristössä, sillä hänen isänsä oli ollut aikoinaan parantolan potilas.

Toinen opastettu kierros oli järjestetty Hilversumin kaupungintalossa. Päästiin kiipeämään myös sen katolle, josta näkyi lähipiirissä olevat kaupungit kuten mm. Ütrecht ja Amsterdam. Päivä päätyi Hilversumin keskustaan, joka oli täynnä ihmisiä nauttimassa lämpimästä aurinkoisesta sunnuntaista. Paluumatkalla kuski kieltäytyi pysähtymästä enää minkään kohteen äärellä, koska hän oli saanut kolmen päivän aikana tarpeekseen arkkitehturista. Jaettu ohjelma oli kutistunut, mutta kuskiparan tuuria ei kukaan enää uskaltanut koetella.

"Spok". Jana, Sara, Yannick.

Portailla poosaamista. Alexis, Sara.

Eteläinen hautausmaa (1964).

Kaupungintalo (1931).

Kaupungintalo on kokonaistaideteos eli Dudok suunnitteli myös koko sisustan huonekaluja ja seinäkelloja myöten eikä hyväksynyt mitään ylimääräisiä räpellyksiä eikä lahjoituksia kuin rahan muodossa.