Ma vie en France: Cergy-Pontoise & atelier à Vexin (vol.2)

Cergy-Pontoise: evästauko ja tutustuminen uuteen turisti-infoon, joka oli valmistunut kuukausi sitten ja saanut jo jonkun arkkitehtuurimaininnan.

Toinen kierros projektin kuntiin sijoittui heti Bretagnen matkan perään. Aamuseitsemältä lähdettiin jälleen minibussilla kohti Pariisia, tällä kertaa kuitenkin ryhmästämme puuttui kaksi opiskelijaa, joten meitä ei ollut kuin 10+opettaja. Kaikki olivat niin väsyneitä, että ennen Pariisin läpiajoa bussissa oli kovin hiljaista. Pariisi näytti vielä ihanammalta kuin viimeksi sillä ruoho oli jo vihreää ja kukkaistutuksia näkyi mm. Avenue des Champs-Élysées'llä.

L'Axe majeur (Dani Karavan). Turisti-infon miekkonen kertoi meille uuskaupunkien synnystä Pariisin ympärille sekä lahjoitti kaupungin monumentin pienoismallin.

Kivenheiton päässä Pariisista sijaitsee Cergy-Pontoise, joka koostuu useammasta pienestä kaupungista. Saimme opastetun kiertoajelun ja luennon kaupungin muodostumisesta. Hienoin oli l'Axe Majeur, joka oli yhtäkkiä edessämme pienen kävelykierroksen jälkeen.

Miekkosella sattui olemaan avain vinoon valkoiseen torniin, joten päästiin nauttimaan tällaisesta edusta. Valoa tuli pieneen torniin vain sen yhdellä sivulla sijaitsevasta kapeasta aukosta. Torni oli kallellaan ja myös portaat viettivät toiselle puolelle, joten varsinkin tornista laskeutuminen vaati keskittymistä. Tornin huipulta näkyi niin Vexinin pellot kuin toisella suunnalla Pariisi. Tähän kaupunkiin tullaan siirtämään Louvren tallessa olevat taideteokset siltä varalta, että jos Seine tulvii niin Louvren kellareissa olevat taideteokset eivät tuhoutuisi.

Akselin toisessa päädyssä oleva torni on 3 astetta vinossa ja on vain 3,6mx3,6m. Ei ihme, että tuntu kummalliselta kiivetä sinne. Tornia ympäröivät rakennukset ovat kaikki asuinrakennuksia mahtipontisesta ulkoasustaan huolimatta.

190 vinon kierreporrasaskeleen jälkeen saavutin huipun 36m korkeudessa, jossa tuuli.

Puolessa välissä akselia, joka osoittaa suoraan Pariisiin. Horisontissa näkyi Pariisin pilvenpiirtäjät.

Yövyimme samassa majatalossa kuin viimeksi, mikä ei ollut mitenkään ihmeellistä mutta ainakin paikat ja vuode oli tuttu. Toisena päivänä kiersimme Gaillonin pikkukylän ja keskustelimme asukkaiden kanssa, joista jotkut olivat kovin ystävällisiä ja toiset kyyläsivät epäilevästi meitä oveltaan ja huuteli, ettei kuvia saa ottaa.

Illalla tapasimme kunnanedustajat, joille esittelimme tuotoksiamme pyöreän pyödän tapaan. Ilta oli interaktiivinen ja Usin kunnanjohtaja tuntui olevan melko tyytyväinen ja avoin muutoksille. Katsotaan sitten kesäkuussa, mikä on heidän mielipiteensä kun esittelemme lopulliset ehdotukset ja näkemykset kylistä 30 vuoden tähtäimellä.

Gaillon-sur-Montcient; pohdiskelu-, analysointi- ja piirustustauko.

Valkovuokot olivat vaihtuneet voikukkiin.

Toisessa pikkukylässä sai nauttia terassikaffet.

Lounaan jälkeen palasimme vielä tarkkailemaan Gaillonin kylää, jossa hepat kirmasivat keskustan vieressä olevalla pellolla.

Illalla esittelimme analyysimme Usin kunnanjohtajalle ja kunnanvaltuutetuille. Pöydän ympärillä myös opettajamme herra Verdier sekä Pekka Poudan kaksoisolento, herra Bradel.

Kolmantena päivänä vietimme aamupäivän Usissa ja söimme kaikki jämät piknikkinä. Verdier oli käynyt Pariisissa ollessamme Gaillonissa, ja siellä hän oli nähnyt niin hyvän näyttelyn liittyen aiheeseemme, että hän päätti viedä meidätkin Eiffelin viereen, Cité de l'architecture & du patrimoine -museoon. Erikoisnäyttelynä siellä oli La Ville Fertile-näyttely, joka olikin todella mielenkiintoinen ja kertoi kaupunkeihin lähiaikoina suunnitelluista vihreistä alueista. Kahvi auringossa, Eiffeli taustalla, tuntui hieman epärealistiselta, täysin lomalta.