Kallen visiitti

Kapungin parhaat viinit, juustot ja leikkeleet.

Saatiin vaihdettua Kalle talvivaatematkalaukkuun Pariisin Nordin asemalla. Hyppäsimme vielä samana iltana l'Estiltä lähes täpötäyteen junaan, joka vei meidät Nancyyn. Kallen päälle viikon visiittiin olin kaavaillut Nancyn lisäksi "ulkomaan matkaa" Luxembourgiin. Ensin kuitenkin kävimme Nancyn parhaat baarit ja nähtävyydet läpi.

Kalle otti mittaa herra Stanislaksesta iltavalaistuksessa.

Tervetuloa Luxembourgiin!

Tosiaan päivänä, jolloin mulla ei ollut luentoja otimme edestakas junaliput Luxembourgiin, jonne saman päivän menopaluu oli halvempi kuin vain meno. Tehtiin melko kokonaisvaltainen turistikartan viitoittama kierros tässä suurten korkeuserojen kaupungissa. Kaikenlaista tuli vastaan, esim. aukiolla olleen tivolin olisi mielellään voinut skipata kiertämällä sen ällöttävän makean hattaran ja pikaruuan hajun yhdistelmän. Kaupungin muureilla oli kylläkin hienoa kävellä katsellen kauas alas laaksoon, jonne lopulta laskeuduimme jyrkkään rinnettä.

Näitä jätskiä kannatti jonottaakin.

Jes, pienoismalli!

Hyppy!

Komiat ja korkiat maisemat.

Tuuli lennätti mekkoa.

Laakson pohjalta löytyi olutta terassilta tämän joen varrelta.

Laakson pohjalla oli myös puisto, josta piti kavuta ylös takaisin sillalle.

Epinalin linna. Défis du Bois.

Toinen reissu tehtiin Epinaliin, Vosgesin vuorille. Siellä oli meneillään kaupungin linnan raunioilla työpaja, jossa tehtiin innovatiivisia rakenteita puusta. Minuakin oli puustudion proffa pyytäny mukaan, sillä arvostelijaporukassa oli mukana yksi suomalainen Aalto yliopistosta. Itse en päässyt, mutta Anni edusti sitten Suomea rohkeasti aikamoisella leirillä. Tehtiin kierros tihkusateessa Janan, Kallen ja Julienin kanssa rakennustöiden ollessa loppuvaiheillaan. Anni oli saanut punaisen kypärän päähänsä, mikä teki hänestä heidän tiimin turvallisuuspäällikön. Kävimme myös Epinalin keskustaa katsomassa, josta saimme upeat leivokset.

Työpajan osallistujien majoitusteltat. Näkymä oli komia, mutta muuten nukkumaosasto ei ollut häävi.

Aurinko!

Anni edusti suomalaisia tässä kisassa. Rakennelmasta tuli hieno, mutta se sortui loppuarvostelussa.

Vanhan kaivon ympärille nousi mielenkiintoinen rakennelma.

Kallestakin olisi ollut rakennustiimin päälliköksi. Jana, Kalle, Anni, Julien.

Epinalin keskustasta löytyi hieno silta sekä auringonpaiste.

Oli kiva saada Kalle vieraaksi. Joka päivä ja ilta tehtiin kaikenlaista. Varsinkin hyviä viinejä, juustoja ja patonkia tuli syötyä tavallista enemmän. Puistohengailua, reissuja, illallisia, hyviä ystäviä, Saint Aguria. Sai se Kalle vähän aurinkoakin ja eksyi mun fillarilla jonnekin kamalan kauas pikkuiseen kylään josta soitteli perään, että tuunko hakemaan hänet sieltä. Onneksi Kalle löysi lopulta itse takaisin fillarilla sillä kaupungin nimi ei ollut "Gare" vaan se oli juna-asema, joten sen perusteella en olisi perille löytänytkään.

Koululla järkättiin ulkoilmaleffailta, jota varten fasaadiin oli kiinnitetty suuri kangas.

Kallen viimeisiä päiviä Nancyssa. Ilma oli lämmin, puistossa mukavaa, sunnuntai-piknik täydellinen juustojen, croisanttien sekä viinin kera. Jana, Kalle ja meidän fillarit.

Paris chez JN&Caro

Majoituksen vierestä löytyy moskeija, 5. kaupunginosa.

Viikonloput olivat aikalailla varattuja toukokuussa. Heti seuraavana viikonloppuna löysin itseni Pariisista, Xavierin kaverin Jean-Nicolasin luota. Vanhemmat sattuivat olemaan 30-vuotishäämatkallaan Pariisissa samaan aikaan. Suunnitelmissa oli kartoitettu sen hetkisiä mielenkiintoisia näyttelyitä, Corbua ja puistoja. Tosin lopulta päädyimme vain IMAan ja Grand Palaisiin. Sen verran suuri on Pariisi ja meidän meininki rento.

Ensimmäisenä päivänä kartoitettiin hieman viidennen kaupunginosan kulmia. Lähipuiston kukkulalla oli pieni huvimaja. Yllätykseksemme tämä puisto olikin suurempi kuin sen pieni villi nurkkaus. Siellä oli myös mm. eläintarha, suuret kasvihuoneet, puista koostuvat komeat bulevardit sekä kukkaisistutuksia.

Lähettyvillä oli myös IMA sekä sen pihassa Zaha Hadidin suunnittelema näyttelypaviljonki, joka esitteli sisällään...ta-daa(!) itse Hadidia. Jep. Olihan se outo ja muodokas mutta sen jälkeen oli Hadid-mitta täysi. Vielä pientä harhailua keskustassa sekä Val-de-Seinen kouluun tutustumista. Illalla oltiin loistavassa viinikellariravintolassa syömässä, jossa ruoka oli erinomaista kuten viinitkin.

Puistossa pilkotti huvimaja.

Korkeat pensaat.

Ja komeat kasvihuoneet!

Pienen poukkoilun jälkeen löydettiin l'IMAan, jonka pihassa oli Zaha Hadidin näyttelypaviljonki.

Puistossa lapset leikkivät ympyrässä, mihin aikuiset lapsetkin halusivat osallistua.

Jean-Nicolas ja Caroline Midnight in Paris leffan ravintolassa. Oli erinomaista ruokaa ja hyvät viinit.

Toisena päivänä tahti oli yhä hyvä. En tiedä ihan kuinka paljon tuli käveltyä, mutta tiedän että paljon. Panthéonin ja Luxembourgin puiston kautta tultiin Grand Palaisille, jossa oli vielä meneillään Anish Kapoorin näyttely. Hänen taiteensa otti tilan haltuun ja täytti koko suuren hallin voluumillaan. Vaikuttavaa.

Ensimmäinen ikinä ulkomaan matkani oli Pariisiin, jolloin olin joitakin kuukausia vanha. Nyt 25 vuotta myöhemmin olin siellä taas. Ja kun vanhempanikin olivat siellä niin pitihän niitä vuosien takaisia muistoja (kuvia) katsella uudestaan. Tämän ajan sisään tytär oli kasvanut aikuiseksi mutta äiti ei ollut muuttunut juuri lainkaan.

Le grand palais. Käytiin katsomassa Anish Kapoorin tilataidetta.

Tämä valtava taideteos muistutti jättiläismunakoisoa.

Ja sisältä se oli hävyttömän punainen ja kuuma.

Toisella yrityksellä päästiin kiipeämään Panthéonin huipulle.

Näkymä kohti Eiffeliä.

Sara, äiti ja Mona Lisa vuonna 1986. Sama parivaljakko Louvren edustalla vuonna 2011. Vain vanhempaa rouvaa ei enää löytynyt 25 vuoden jälkeen kuvaan.

Viimeisenä päivänä ehdittiin vain olemaan superturisteja. Sellasella veneellä istuskelu vie yllättävänkin paljon aikaa. Eiffelille taisi mennä tunti, jonka jälkeen pitikin kiirehtiä jo Kallea vastaan Nordille, josta mentiin yhdessä takaisin Nancyyn.

Kuvia superturistikruisilta.

Juuri ennen Nancyyn paluuta törmättiin metroasemalla Suomi-mainokseen. Visit Finland.

Mulhouse; visite chez Xavier

Näkymä Xavierin ja Camillen uuden asunnon parvekkeelta.

Päivät rullasivat nopeasti eteenpäin ja pian koitti ennalta sovittu viikonloppu Xavierin luona Mulhousessa. Hän ja Camille olivat muutamaa viikkoa aiemmin muuttaneet uuteen asuntoon, 11. kerrokseen kissansa Mojiton kera. Juna vei minut ja Annin heidän luokseen lähes kotiovelle parissa tunnissa lähelle Sveitsiä.

Visiittiin kuului päivä Alsacessa ajellessa pittoreskiä viinitietä pitkin, visiitti viinitilalla ja tutustumiskierros Mulhousessa. Viinitie kiemurtelee pienten kylien ja viiniviljelmien lomassa. Meille riitti yhden viinitilan maistelut, sillä ennen lounasta meille oli jo tarjottu "totaalinen maistelukierros". Lähdimme iloisin mielin sekä hyvien valko- ja kuohuviinien kera eteenpäin. Valitettavasti rankkasade heikensi näkyvyyttä niin paljon iltapäivällä, ettei vuorenhuipulta näkynyt mihinkään. Illalla sää kirkastui ja saimme tehdä kuivin jaloin kierroksen Mulhousessa, jossa törmäsimme sattumalta viiden hengen suomalaiseen bisnes-porukkaan. Ihmettelimme suomalaisten hetkellistä paljoutta tässä kaupungissa.

Toinen päivä olikin arkkitehtuuripainoitteisempi. Ensin kävimme Mulhousen uudella asuinalueella, jonne useampi arkkitehti oli tehnyt suunnitelmiaan. Kukaan meistä ei ollut erityisen vakuuttunut tästä ns. häkkiarkkitehtuurista. Lähdimme pian Sveitsin puolelle Xavierin kanssa hänen gps:n varassa, joka oli upouusi, mutta alkoi toimimaan vasta kriittisellä hetkellä Sveitsin puolella. Onneksi löysimme kuitenkin perille sekä arkkariystävämme betonimöhkäleen juurelta. Xavierin pomo oli joskus näyttänyt tämän hänelle ja siten osasimme sinne eksyä ihmettelemään. Suuren rakennuksen ympärillä oli samaan tyyliin tehtyjä muita möhkäleitä, joista ei aina ottanut selvää mikä niiden funktio oli. Ennen iltajunaamme ehdimme vielä käymään Baselissa Xavierin lempimuseossa, joka oli yksinkertaisuudessaan hieno. Sen detaljiikka muistutti japanilaisesta täsmällisyydestä.

Ovela kissa tuo Mojito!

Mulhousen kierros kaupunkihistorian tuntijan opastamana.

Kävimme hieman Alsacen puolella maistelemassa Xavierin vanhempien suosimalla viinitilalla 14 eri viiniä..."dégustation totale". Heh.

Goetheanum II, 1928, Rudolf Steinerin arkkitehtuuria Sveitsissä. Betonielefanttia muistuttava möhkäle, jonka ideana oli ettei siinä olisi suoria kulmia sillä luonnossakaan ei ole sellaisia. Tapasimme tuttuja, Jérômen ja Lidian, taas kerran Sveitsin puolella.

Massiivinen betonirakenne jatkui sisälläkin.

Renzo Pianon yksinkertainen mutta kaunis museo: Fondation Beyeler, Basel.

Provence

TGV:n kyydissä kohti etelää!

Lähdettiin pitkällä pääsiäislomalla tyttöjen eli Janan (CZE) ja Robertan (ITA) kanssa 9 päivän reissuun etelä-Ranskaan. Saimme hyvän tarjouksen lipuista Nîmesiin (30e), joten emme ottaneet aluksi kaavailtua Interrail-lippua kouraan. Maisemat vaihtuivat selvästi Lyonin kohdalla, joka oli noin puolessa välissä matkaa. Sen jälkeen junakin kiihdytti vauhtiaan ja aurinko alkoi paistamaan. Mukana meillä oli kaksi Provencen opaskirjaa ja hostelli varattuna Arlesista sekä hotelli Marseillesta.

1. kohde: Nîmes. Tytöt löysivät asemalta areenalle :)

Nîmesissä meillä oli muutama tunti aikaa seikkailla ennen kuin paikallinen juna veisi meidät Avignoniin. Pitkän matkan päätteeksi meidän teki ensiksi mieli mennä museon kahvilan terassille, josta oli näkymät suurelle aukiolle. Turisti-info sijaitsi ihan vieressä, josta saimme hyvän vinkin käydä läheisessä suuressa puutarhassa, jonka kukkulan huipulla olisi ollut näköalatorni, mutta meille riitti ajan puitteissa myös kaunis puutarha vesiaiheineen. Kaikkialla oli ihanan vihreää ja vehreää. Nîmes vaikutti melko tiiviiltä kaupungilta, jossa kuitenkin lähes jokaisella kadulla tuntui olevan jotain mielenkiintoista. En tiedä johtuiko tämä alkuinnostuksesta vai mistä.

Espressokuppimme Fosterin suunnitteleman museon kahvilaterassilla.

Yllätykseksi löytyi vesipuutarha aivan keskustan tuntumasta.

Nïmesin 3 koiraa ikkunalla seuraamassa aukion tapahtumia.

Nîmesistä puolisen tuntia koilliseen on Avignon, jossa meitä vastassa oli Alexis veljensä kanssa veljen avoautolla. Alexis ei asunutkaan ihan Avignonin vieressä niin kuin olin luullut, vaan toisessa kylässä, Laudunissa, jonna matkaa oli autolla hieman päällä puoli tuntia. Siellä meitä olikin vastassa heidän äitinsä ja koira. Yövyimme heidän luonaan kaksi yötä, jonka aikana vieraanvaraisuus oli uskomatonta.

Mahtava vastaanotto Laudunissa. Tämä asuste oli päivän pukukoodi pienten lasten kerhonvetäjälle.

Seuraavana päivänä, kun Alexis lähti töihin, hänen veljensä lähti kierrättämään meitä avoautollaan ympäriinsä. Näimme Pont du Gardin, joka oli komea ja suuri, ja jonka parkkipaikalle silmälasini tippuivat huomaamattani eikä niitä koskaan tietenkään löytynyt. Ilma oli aurinkoinen vielä aamupäivällä, joten Avignoniin matkatessamme avoauton katto taittui kätevästi taakse.

Komea Pont du Gard, jonne silmälasini hävisivät. 

Ilma sen kuin parani, joten kuskimme heitti katon takaluukkuun ja huristimme avoautolla kohti Avignonia.

Vauhdin hurmaa takapenkillä.

Avignon ja Palais des Papes.

Eräs monista linnoista. Ehkä tuleva linnani? Tosin tällä linnalla on liian surullinen historia, miten sen omistaja menehtyi haisteltuaan myrkytettyä ruusua.

Paras viini. Côtes du Rhones Villages, Grande reserve. Illallinen Peyrouseilla.

Laudunin upean illallisen ja öisen keskellä peltoa olleen Toto Clubin vilkaisun jälkeen, Peyrouset päättivät heittää meidät Beaux-de-Provencen kautta Arlesiin!!! Tämä vain koska B-d-P:een ei pääse kuin autolla, mutta on hyvinkin näkemisen arvoinen, joten vanhemmat päättivät tehdä pienen sunnuntaireissun meidän kanssa, vaikka herra Peyrousen pitiki olla Laudunissa takaisin jo iltapäivästä tennisottelunsa vuoksi. Tällaista ystävällisyyttä emme olleet osanneet odottaa lainkaan.

Ihana aamiainen Peyrousen perheen luona.

Sara, Roberta, Jana, Alexis, Gaia(koiranpentu) sekä rouva ja herra Peyrouse.

Beaux-de-Provence. Ja ai että se olikin kaunis kaupunki.

Laventeleita ei näkynyt kuin kuivattuna, sillä ne kukkivat näin pari kuukautta myöhemmin eivätkä vielä huhtikuussa.

Peyrousien jätettyä meidät Arlesiin mikään ei tuntunut enää miltään sillä meitä oli kohdeltu liian hyvin. Päivä alkoi heti mennä alamäkeen, kun hostellimme ei ollut auki vielä kun saavuimme. Menimme siis kahvilaan odottamaan, jossa saimme surkeaa palvelua ja aivan väärät juomat ylihintaan. Onneksi Roberta löysi laukustaan rouva Peyrousen antamia keksejä, joten mieli parani heti. Päätimme loppupäivästä tutustua Arlesiin ja sen viinivalikoimiin tietämättä että tulisimme olemaan jumissa siellä lähes kolme päivää.

Peyrouseilta saadut keksit pelastivat päivän Arlesissa.

Arlesista löytyi myös tunnelmallinen viinibaari :)

...ja matka taittui hotlaa kohti ostoskärryissä.

Kaunis vappuaamu sarasti.

Vappua vietin tänä vuonna Arlesissa sillä lähes mikään ei ollut auki eivätkä bussit kulkeneet joten emme päässeetkään kahdeksalta aamulla rannalle. Olimme siis jumissa Arlesissa. Mutta onneksi jo yhdeksän maissa kaduille alkoi ilmestymään hienoihin asusteisiin sonnustautuneita paikallisia. Annikin kertoi tulevansa Arlesissa käymään samana päivänä. Heillä oli Mikan kanssa vähän eri tahti kuin meillä, siis noin 10 kylää päivässä, minkä mahdollisti vuokra-auto.

Kulkueen pienimmätkin oli puettu tradition mukaan.

Kulkue oli hyvin pitkä; naisia, miehiä, lapsia, hevosia, päivänvarjoja ja upeita pukuja.

Van Goghin maalaaman Café la Nuit:n lounas.

Arlesin areenalla kihlattu pariskunta, Anni ja Mika ♥ 

Arlesin kohokohta päivälle oli sen areenalla tapahtuva show, jossa koko kaupungin läpi kulkenu kulkue ryhmittyi ja sitten katteltiin hevosilla ratsastavia miekkosia ja naikkosia hienoissa puvuissaan. Tämän huvin lisäksi areenalla nähtiin modernia härkätaistelua tai pikemminkin härkää pakoon juoksevia poikia. Ideana heillä oli viedä härän päähän sidottuja koristeita ja ehtiä sitten härkää pakoon turvaan aidan toiselle puolelle.

Hurraavaa kansaa lierihatuissaan.

Hoplaa! Ja niin se mies lentää yli aidan härkää pakoon.

Onneksi 2.5. ei ollut enää juhlapäivä ja pääsimme siten koulubussilla Saintes-Maries-de-la-Meriin. Ajatuksena oli päästä rannalle, käydä haistelemassa meri-ilmaa, tervehtimässä flamingoja. Aamu kahdeksan aikoihin kylä oli varsin kuollut. Onneksi löysimme kuitenkin flamingot, myöhemmin torin jolla myytiin kaikkea ihanaa kuten mausteita, juustoja ja suuria herkullisia appelsiineja. Myöhemmin päästiin myös kiipeämään kylän kirkon katolle, jolla sai hengailla.

Flamingoja Saintes-Maries-de-la-Merissä.

Kirkon harjakatolle pääsi kiipeämään ja katselemaan maisemia yli kylän merelle.

Kun olimme katsastaneet kylän läpikotaisin, päätimme et nyt oli yritettävä Aigues-Mortesiin, jonne ei ollut busseja sillä muuten oltaisiin taas löydetty itsemme jo liian tutusta Arlesista. Niinpä tytöt liftasivat sitten sinne. Päästiin nuoren miehen kyytiin, joka oli ensimmäistä viikkoa näillä seuduilla eikä siis tiennyt, että A-M sijaitsi hieman kauempana ja sinne taisi ajaa 20min. A-M on hieno muurein ympäröity kaupunki, jonka voi tarkastella hyvin kävelemällä sen ympäri muureja pitkin. Koska halusimme olla varmoja, että pääsemme kuitenkin Arlesiin yöksi menimme vikalla bussilla Nimesiin ja sieltä junalla Arlesiin. Kyllä tuli ajoneuvoja käytettyä sinä päivänä. Paikallisbussit ovat nähtävästi suurimmaksi osaksi koululaisille, sillä siinäkin bussissa oli vain nuoria, jotka lauloivat bussikuskin radion mukana. Jes.

Aigues-Mortesissa tuuli niin kovaa, että mekon helma meinasi nousta korviin!

Muurien ympäröimä kaupunki on tiivis pikku yhteisö, mutta muurien toisella puolella kaupunki loppuu yllättäen ja kaukana siintää vain merisuolakukkulat.

Vihdoin kolmen yön jälkeen pääsimme vaihtamaan maisemaa kunnolla ja saavuimme junalla Marseilleen! Tuo suursuurkaupunki, jonka keskustassa hotellimme sijaitsi, mukavan matkan päässä asemalta. Ainoastaan mitä huomasimme Marseillessa olevan niin totta oli että rikkaat asuivat laitakaupungilla ja keskustassa oli köyhemmät ja varsinkin etniset ryhmät. Illalla kaduilla ei näkynyt yhtään naista. Kahvilat ja baarit täyttyivät vain miehistä. Keskustassa emme niin pitkään viettäneetkään aikaa vaan heti kun olimme saaneet jätettyä tavarat hotelliin (jossa ei ollut hissiä, koska sehän oli vain kahden tähden hotla, eikä laukunkantopalvelua vaikka huone oli ylimmässä kerroksessa) lähdimme yleisillä Corbusierin Cité Radieusea katsomaan. Ehdimme vielä kävellä sieltä rannalle ennen kuin tummat pilvet lähestyivät uhkaavasti. Illalla kävimme syömässä sellaisen buffetin että sen jälkeen oli vaikeuksia nousta ylimpään kerrokseen portaita pitkin.

Marseille!!!

Hotellimme läheltä löytyi hyvä kahvipaikka, jossa nautimme joka aamu euron sumpit.

Corbun mittakaavaukko ja neidit.

Detaljiikkaa.

Cité Radieuse tuli tarkasteltua kaikilta kulmilta. Betoninen penkkikin löytyi parkkipaikan vierestä.

Hoplaa katolla!

Päiväkoti oli käytössä katolla. Siellä ne pikkuiset lapset leikkivät betoniviidakossa, jee.

Ranta, vihdoin! Tuuli meinasi viedä meidät mennessään.

Marseillen keskustan muotia... näköjään 70-luvun haalareille on vielä kysyntää.

Vanhassa satamassa oli Marseillen fiilis maalattu seinälle.

Marseillen satama sekä kukkulan laella oleva katedraali.

Pieni buffet pelkkien jälkkärien osalta...

...jonka jälkeen olo oli tällainen. Kukaan ei pystynyt nousemaan enää hotellin sängystä.

Oh, Cassis. Siinä vasta ihana paikka kalkkikivikallioineen. Jos jossain niin noissa maisemissa mieli lepäsi. Turkoosi vesi, raikas lämmin ilma, pieni kylä, jylhät kalliot. Viivyimme pitkään iltaan asti täällä kylässä sillä Marseille ei enää houkutellut meitä takaisin. Kävimme veneajelulla katselemassa calanquet'ja, jonne toiset olivat tulleet purjeveneillään tai kenties jotenkin mantereen kautta. Nuo poukamat silti näyttivät pieniltä paratiiseilta ja mieli teki kovasti pulahtaa muiden tavoin veteen.

Cassis ja kukkaistytöt.

Cassiksen markkinat torilla.

Botskiajelulla kohti calanquet'eita eli kalkkikivikallioita!

Vesi oli hurmaavan turkoosia.

Kalliot olivat komeita, vesi kirkasta ja kiusaus pulahtaa kova.

Kiivettyämme toiselle puolelle kukkulaa, avautui sieltä hienot näkymät kohti Cassista.

Viihdyimme hyvin pikkukylässä auringonlaskuun asti.

Päivä merellä poltti Janan selkään siivenmuotoiset jäljet.

Viimeisenä päivänä meillä oli ohjelmassa Aix-en-Provence, jonne menimme junalla kiivettyämme ensin ihastelemaan näkymiä Marseillen pyhiinvaelluskirkolta. A-e-P on hieno kaupunki, jossa on ties kuinka monta suihkulähdettä. Kiersimme siellä ihastellen vehreyttä, lähteitä ja kaupunkia. Viimeisen illan kunniaksi söimme oikein hyvin hienossa ravintolassa, joka oli tietenkin suihkulähteen vieressä, jolla mies soitti kitaraa ja nainen lauloi. Seuraavana aamuna ehdimme käydä vielä ostamassa niitä mielettömiä tuoreita halpoja hedelmiä, jotka sulavat suuhun. Sen jälkeen edes mitkään Nancyn hedelmistä eivät maistuneet millekään, vaikka tiedän niiden olevan vielä vetisempiä Suomessa.

Viimeinen päivä, varustuksena litra vettä.

150m merenpinnan yläpuolella sijaitsevalle pyhiinvaelluskirkko Notre-Dame-de-la-Gardelle oli jyrkkä nousu. 

Näkymät kaupungin ylle. Tällaista maisemaa oli joka suuntaan paitsi merelle. Kaupunki tuntui vain jatkuvan.

Merenrannassa oli aivan oma tunnelmansa.

Tytöt olikos se nyt maailman pisimmällä penkillä kalastajien kera.

Aix-en-Provence!!!

Suihkulähteitä oli oikeasti korttelin välein. Ainakin vedestä oli otettu kaikki irti tässä somassa kaupungissa. Ihana hengähdys Marseillesta.

1.luokassa takaisin Nancyyn. Matkaeväät sen mukaan: tuoreita hedelmiä torilta, Provencen mansikoita, suklaata ja punaviiniä.