Tivoli

Tivoli nousi vähä vähältä jo maaliskuun lopulla.

Tivoli saapui kaupunkiin huhtikuuksi ja asettui Carnon aukiolle. Tällä kertaa Annin ikkunan edessä ei pitänyt mekkalaa norsu vaan teinit, jotka kirkuivat laitteessa, joka keinutti heitä puunlatvojen korkeudelle. Tivoli ei käsittänyt pelkästään toistaan hurjempia vempaimia, vaan suurin osa oli myyntikojuja ja pelejä. Settiin kuului myös useampi "talo", Linnanmäen vekkulan tapaan esim. peilitalo, jossa ihmiset seikkalivat peililabyrintissä tietämättä miten edetä.

Itse tuli käytyä muutaman kerran alueella, ihan mukavaa vaihtelua muuten hiljaisiin sunnuntai päiviin. Ensimmäisellä kerran kokeilin kummitusjunaa, jossa kaikki kirkuivat, sillä toisessa kerroksessa takaa hiipi Screamin tapaan pukeutunut mies hipelöimään jalkaa ja pöräyttelemään moottorisahalla.

Toisella kerralla tuli kokeiltua maailmanpyörää, josta kantautui kyllä komiat maisemat kaupungin ylle. Ainoa huolenaihe oli "Airmaxx", joka oli sijoitettu maailmanpyörän viereen ja heivasi 110km/h vauhdilla ihmisiä ympäri 50m akselinsa. Pelkona oli, että jonkun kenkä lähtisi irti ja lentäisi samaa vauhtia maailmanpyörän kopissa istuvan henkilön päähän. Onnekseni näin ei käynyt kohdallani, vaan näin ainoastaan jonkun tupakoiden lentävän toiseen suuntaan taskuista.

Kauniina säänä ihmisiä riitti. Tivoli tuntui olevan vihreyden keskellä.

Yleensä aukiota hallitseva patsas oli hukkua tivolihärdelliin.

Musiikki pauhasi laitteiden tahdissa ilta kymmeneen, jonka jälkeen ihmisiä pyöritettiin vielä vähintään tunnin verran, jolloin kaupungissa kantautui vain kiljunta.

Maailmanpyörän kyydissä.

Airmaxx. Voi että nuo ihmisparat kiljuivat keuhkonsa pihalle. Ympäriämpäri-ylösalaisin-viuh.