Neiti on muuttanut, joten posti ei löydä enää perille tällä osoitteella
6 Rue Sébastien Leclerc
54000 Nancy
France

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

La petite baleine bleue

Ennen joulua adoptoin Sallan Peugeotin, joka oli nimetty pieneksi sinivalaaksi. Eteisessä se odotti paluutani Suomesta. En ollut tottunut ajamaan näin kapeilla renkailla, mutta vielä vaikeempaa on vaihtaa 10 vaihdetta. Rungossa on edessä kaksi vipua, joita säätämällä rattaat teoriassa vaihtuvat. Ehkä keväämmällä tunnen fillarini paremmin ja uskallan koskea niihin vauhdissa. Koska ilma oli vallan mainio, lähes kesäinen Suomen lumikasoihin verrattuna, päätin viedä sen ajelulle. La petite baleine bleue piti kovin eri silloista ja kuivista kaduista ja rullasi oikein mukavasti Tomblaineen ja Saint-Maxiin. Kun lähikylät on tarkastettu, voin kenties lähteä hieman pidemmällekin uskollisella ratsullani.
Nancy
Tomblaine


Joen varressa oli omituinen paviljonki, koriskenttä, lasten leikkipaikka ja paljon nurmikkoa eikä yhtään ihmistä itseni lisäksi. Muutama joutsen sentään lipui ohitseni.
Stade Marcel-Picot, 20 000 katsojan jalkapallostadikka, jonka valot näkyvät ikkunastani.
Padolla oli hieman samaa fiilistä kuin Oulussa.
Taivas meni pilveen ja pieni sinivalas parkkeerasi sillan alle.

Hetkiä viime vuodelta

22.10. ripustettiin jouluvalot kaduille illansuussa. Lokakuussa oli vielä kohtuullisen lämmintä eikä lainkaan jouluinen fiilis, mutta sinne ne jouluvalot jo tulivat ilahduttamaan kansalaisia. Ripustaminen ei tainnut olla ihan helppoa, sillä miekkoset olivat samalla kadulla yhä yöllä kun kuljin samaa reittiä takaisin. Lienevätkö testanneet kaikki lamput?
27.10. käytiin juoksemassa viisi tuntia Lasermaxxin sokkelikossa. Vaikka viime lasersodasta olikin jo kulunut ties kuinka paljon aikaa ja jännitystä lisäsi paikan nettisivut, meillä oli hyvä tiimi ja hurjan hauskaa. http://www.lasermaxxnancy.fr/
Seuraavana päivänä alakerran naapuri ilmoitti epäilevänsä vesivuotoa asunnossani, koska hänen kämpässään näkyi jo kosteuden merkkejä katossa. Ihmettelin tätä kovasti, sillä en ollu nähny lainkaan vettä lattioillani. Asiaa tarkemmin tarkastellessani löysin huonosti asennetun putken allaskaapistani, missä vesi hiljalleen tippui kaapiston taakse. Kävi ilmi, että astianpesukone oli asennettu asuntooni juuri ennen tänne muuttamistani, mutta asentaja oli unohtanut tiivisteen putkesta, joten se oli huomaamattomasti valuttanut vettä lattialle yli kuukauden. Pääsin jälleen kerran byrokratian maailmaan, jossa mikään ei tuntunut tapahtuvan nopeasti. Useamman soiton ja kyselyn jälkeen olin kuitenkin saanut putkimiehen tulemaan seuraavaksi päiväksi. Tämmöisen pienen opiskelijan systeemin pistin pystyyn, jotta vettä ei enää valuisi enempää rakenteisiin. 10 litran ämpäri täyttyi laskelmien mukaan n.8 tunnissa.
Paikallinen muutto: kaikki laatikot ja huonekalut kulkeutuivat vinttiasuntoon vaikuttavan nosturin avuin ikkunasta sisään. Eipä tarvitse kenenkään kantaa laatikoita portaikossa.
Lähin yleinen pesula sijaitsee n. 2km päässä kämpältäni. Onhan siinä ihan oma tunnelmansa käydä tehokkailla koneilla pesemässä pyykkiä ja kuivaamassa ne suurilla kuivureilla. Yleensä pesuloissa myös tapaa ystävällisiä ihmisiä, jotka auttavat järjestelmän kanssa, joka vaihtelee pesuloittain. Tällä kertaa seuranani oli vain pikkuinen kisu, joka pidätteli sadetta pesulan kynnysmatolla ja olisi varmaan mielellään tullut sisäänkin. Siinä se kuitenkin puolisen tuntia istui seuranani vahtien katua.
Jouluvalot leijuivat aavemaisesti kadulla. Nämä ovat lempijouluvaloni ja tuovat mieleen hattivatit öisin valaistuina ja hennosti heiluen tuulessa.

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Luminen alku vuodelle 2011

Uusi vuosi vaihtui hyvässä seurassa Otaniemessä. Jei! Kiitos ystävät!
Vuoden ensimmäisenä päivänä oli bussipysäkin takana yhä hentoinen kerrostuma lunta.
Oman pihan koiralabyrintti. Tänne mahtuisi vaikka kolme koiraa rinnatusten juoksemaan taloa ympäri.
Kotikulmien neulegraffitia.
Venesatama. Vain yksi surullinen purkkari oli jäänyt nostamatta ja jäätynyt veneennostopaikalle.
Vene, ei vesillä, vaan lumessa.
Lunta oli tupruttanut kasaksi myös pressun alle eikä lapiota ollut tietenkään mukana. Onpa meillä suuri vene! Ei se oo purkki, vaikka joku joskus ois vahingos niin mennyt sitä nimittämään(!)
Näin se pressu pysyy tiukasti alhaalla eikä lähe tuulen mukana mihinkään.
Pikkukosken jääkiipeilijät, laskettelijat (en tiiä mitä kallioo ne on tullu alas!?!) ja avantouimari. Suomen extreme-lajit yhdessä.