Nancy, kierros II

"Lapset uskovat joulupukkiin, aikuiset äänestävät!"

Tässä hieman vielä kuvia muutamalta sunnuntai kävelyltä kaupungin ympäri. Kuukausi sitten täällä oli vielä kesäisen lämmintä. Samaa ei voi sanoa tästä hetkestä, kun jouluvalotkin on jo ripustettu kaduille. Kesä meni ja hypättiinki melkein suoraan jouluun. Tällä hetkellä on kyllä joissain puissa vielä hieman vihreitä lehtiä, mutta muuten täällä nautitaan ruskasta.

Julien, Camille, Xavier.

Ensimmäiset vieraani olivat paikallisia. Xavier saapui visiitille Mulhousesta tyttöystävänsä Camillen kanssa. Nämä paikalliset ovat aivan ihania ihmisiä, aidosti sydämellisiä. Vietettiin oiva ilta ensin luonani ja sitten ravintolassa. Alla kuvia ympäristöstä asuntoni laitamilla. 

Place d'Alliance

Levymarkkinat

Sunnuntaileivokset

Oli hyvin lämmin sunnuntai, +25C.

Paikallisia kaupunkipyöriä.

Syksyä ilmassa.

Vieressäni sijaitsevan baletin tyllivarasto.

Joen sivuhaara, jonka yli menee viljatehdas.

La Meurthen pato; selittää miksi joessa ei liiku laivoja, vaan korkeintaan kajakkeja.

Metz & la nuit blanche

Metzin rautatieasema on tullut jo vähän liiankin tutuksi. Lännessä keskusta, idässä museo.

Nancysta TGV:llä pohjoiseen 30min sijaitsee Metz, 125 000 asukkaan kaupunki eli hieman suurempi kuin Nancy. Ensimmäiselle visiitillä tutustuin toukokuussa 2010 valmistuneeseen Centre Pompidou'un, joka on Shigeru Banin ja Jean de Gastinesin arkkitehtuurikilpailuvoitto vuodelta 2003. 


Museo on pyrkinyt samanlaiseen wau-arkkitehtuuriin kuin Bilbaon Guggenheim, jotta se nostattaisi kaupungin mainetta. Ensisilmäyksellä museo vaikuttikin mielenkiintoiselta, mutta sen sisäinen kierto ja arkkitehtuuri lässähti päin naamaa, joten loppuen lopuksi Pariisin Pompidoun sivumuseoksi tarkoitettu rakennus jäi pettymykseksi. Sitä on kritisoitu kuulema myös lehdissä. Museo on valtava ja suurella tontilla, maksanut n.45 miljoonaa euroa, mutta sen sisällä on paljon hukkatilaa ja ihmettelen miten se on voitu suunnitella vain kahden hissin ja pelastusportaiden varaan.

Centre Pompidou-Metz, (Shigeru Ban & Jean de Gastines)

CHEFS-D’OEUVRE ? -näyttelyn taidetta.

Museon pienoismalli ja rakennemalli.

Kuin kaksi marjaa: vohveli ja museon komea kattorakenne.

Kävimme katsomassa myös kaupungin keskustan, joka sijaitsee n.10 minuutin kävelymatkan päässä asemalta. Vanhassa kaupungissa sijaitsee Ranskan kolmanneksi korkein katedraali, joka koostuu melkeinpä pelkistä lasimaalauksista; pakko todeta että tämä teki suuremman vaikutuksen kuin museo. Muuten Metzissä tuli hieman käytyä kaupoissa, koska ilma ei ollutkaan enää niin lämmin kuin olisin luullut. Kietouduin ostamaani villa-asusteeseen, minkä jälkeen paikallinen tarjoilija huudahti minulle: "Mais mademoiselle, vous êtes magnifique!" Kaipa tuon voisi tulkita askeleeksi lähemmäs ranskalaista tyylikkyyttä, mikä sai mut hymyilemään loppu illan.

Goottilaisessa katedraalissa on eniten lasimaalauksia koko Raskan kirkoista. Mm. Marc Chagall on maalannut tänne komeita ikkunoita. 

Metz Cathedral

Opiskelijat olivat pukeutuneet haalareiden sijaan merimiespukuihin ja valkoisiin takkeihin. Tämä meno kuului kovaa ja kauas, mutta epäselväksi jäi miksi he marssivat pitkin katuja laulaen.

Valmiina karttojen kera Metzin taiteiden yöhön, la nuit blanche.

Toinen keikka Metziin tuli tehtyä paikallisen taiteiden yön aikaan. Sen ansiosta tuli tutustuttua Metziin vielä hieman paremmin ja löydettyä sen hieno joki sekä saaret. La nuit blanche oli hieman eri luokkaa kuin Helsingin taiteiden yö, sillä taidetta tosiaankin riitti yllinkyllin ja useimmat teokset olivat näytteillä läpi yön. Korkeatasoiset video-, ääni- ja valoinstallaatiot sekä performanssit ja taidenäyttelyt kierrättivät meidät ympäri vanhaa keskustaa ja veden äärtä. Aika ei valitettavasti riittänyt millään näkemään kaikkia teoksia, vaan puolenyön paikkeilla oli hypättävä viimeiseen junaan takaisin Nancyyn.

Videotaidetta sisäpihalla.

Jana, Kasia, Roberta, Anni, Mika.

Amis-auto suihkulähteessä. Taustalla jylläsi kova melu.

Lempitaideteokseni, jossa ihmiset loivat itse jatkuvasti muuttuvan teoksen. Siihen kuului eri aikoihin valaistut suihkulähteet, joiden vesisuihkun korkeus vaihteli, lamput puissa ja jonkinlainen musiikki, johon kuului mm. pianon pimputus.

Puiden valot vaihtoivat väriä ja loivat jännittävän tunnelin joen varteen.

Suuren suuri pallo ja minä. Hmmm. Hämmentävää oli, että sen viereinen kirkko oli myös täynnä tuommoisia pinkkejä palloja, joista yksi työntyi saarnastuolista ulos kuin mikäkin jättiläistomaatti konsanaan.

Ilmapalloihin kiinnitetyt toiveet päästettiin yläilmoihin keskiyön paikkeilla.

E.N.S.A.

Arvostetun sveitsiläisen arkkitehdin Livio Vacchinin suunnittelema Nancyn arkkitehtuurin koulu valmistui 1996. Tässä betonibunkkerissa vietän seuraavan vuoden. Sen kellarikerroksen lattia on musta, ensimmäisen kerroksen punainen, toisen keltainen ja kolmannen sininen. Kukaan ei muista luokkia kirjainten perusteella ulkoa, vaan joka kerta kaikki tuntuu olevan hukassa, missä luento sitten olikaan. Yritys on muistaa edes oikea kerros lattian värin mukaan. Yllättävintä oli, että koulu kätkee sisäänsä kaksi sisäpihaa ja että tietokoneluokassa on iMacit! Mac on muutenkin hyvin suosittu oppilaiden keskuudessa. Yhdelläkään opettajista en ole nähnyt muita kannettavia.

Toisen ja kolmannen kerroksen sivukäytäviltä voisi kurkkia kirjastoon, jos betonikaiteet eivät olisi niin korkeita.

Archives dépatementales de Meurthe et Moselle. Nyt on sinnekin sitten kortti, jolla pääsee selailemaan arkiston vanhoja kellertyneitä dokumentteja.

Valitsin kaksi eri kurssia täksi lukukaudeksi. Toinen on monsieur Beaudoinin projekti kurssi viidennelle vuosikurssille. Kohteena on n.5km koululta sijaitseva saari, joka on haastava paikkana, sillä se on kanaalin ja joen välissä sekä sillä on historiallista arvoa, sillä siellä sijaitsee Jean Prouvén tehtaita. Herra Beaudoin on koulun kuuluisin arkkitehti, joka on saavuttanut mainetta muuallakin Ranskassa. Projekti on sekoitus arkkitehtuurin historiaa, restaurointia, aluesuunnittelua ja nykyarkkitehtuuria designin näkökulmasta. 

Saarelle ei olla ennen tehty projektia, joten kaiken lähtömateriaalin hankinta on oppilaiden niskoilla. Samoin alueen 1:1000 malli rakennettiin 4 oppilaan voimin sen sijaan että täällä olisi ollut paikallinen Paavo, joka olisi tehnyt sen meidän puolesta. Ulkomaalaisena sitä on vähän hukassa, kun ei tiedä mistä saaren historiaa tai dwg-karttoja olisi edes mahdollista etsiä. Paikallisen avustuksella kävin penkomassa arkistoja, jossa selasimme valtavia alueen karttoja 70-luvulta.

Monsieur Lami demonstroi millaisia efektejä voi saada aikaan väriruiskulla ja hammasharjalla.

Toinen kurssini on enemmän taidepainotteinen. Sitä pitää monsieur Lami, joka on taiteilija ja on tehnyt mm. seinämaalauksia ja veistoksia. Kurssilla tehdään taideteos, jonka aiheena on matka kotoa koululle. Kurssiin kuuluu myös toinen osio, jossa on pyrkimyksenä oppia esittämään projektejaan paremmin visuaalisesti ja oraalisesti. Eli tiedossa hieman rennompaa meininkiä. 

Tasapainoilua sanakirjojen kanssa.

Ranskan kurssin ryhmiä on kaksi, joista mut rankattiin ylempään. Ranskaa on valitettavasti vain 2 tuntia viikossa, mutta nuo tunnit menee tosi nopeesti ja siellä on hyvä rento fiilis.

Resto'u eli opiskelijaravintola, josta saa lämpimän aterian kahdesti päivässä.

Arkkareiden fuksiaiset. Yhteishenki kohdillaan.

Vuoden ensimmäinen apero.

Oulun perjantaibaarin sijaan tällä koululla on torstaisin iltamia. No, joka päivä oppilaat myyvät olutta eurolla, mutta noin joka toinen torstai on spesiaali iltoja. Ensimmäisen aperon aikaan ilta oli vielä lämmin, musiikki soi pihalla, erikoisoluet lähti hintaan 3kpl/2e ja oppilaat olivat pystyttäneet pihalle grillin, josta sai ostaa patongin väliin makkaroita tai pihvin.

Anni, Roberta, Jana, Sara.

Kärrykaupalla patonkeja. Toinen samanmoinen olutta.

Grillijuhlan makua koulun pihalla.

In Architecture we Trust.

Place Stan ja ranskalaisuuden etsiminen

Ensimmäisenä viikonloppuna tutustuin uuteen kotikaupunkiini ja kävelin sitä edestakas milloin metsästäen tarvikkeita asuntooni, milloin vain uteliaisuuttani. Vastaan tuli värikkäitä ovia, jokilaivoja, leipomoita, uutta arkkitehtuuria, vanhoja taloja, conforama (ei futurama, mutta jokin paikallinen Asko ehkä), kirjamessut ja puistoja. Lähimmässä puistossa on mm. urheilukentät, erityylisiä puutarhoja, pieni eläintarha (jossa on ainakin paikallisten mukaan apinoita) sekä kaikenlaisia tapahtumia ympäri vuoden. Tosin täällä kaikki puistot menevät yöksi kiinni, joten siitä ei voi oikaista vanhaan kaupunkiin.

Parc de la Pépinière

Puistosta puikahdetaan Place du Général de Gaullelle, jossa oli kirjamessut toisella laidalla ja toisella puolella sattui juuri sinä päivänä pääsemään Palais du Gouverneurin sisälle. Ei hassumpi palatsi suurini ikkunoineen ja parvekkeineen.

Place de la Carrière

Kirjamessuilta löytyi rentojakin paikkoja, joihin oli järkätty puhujia. Eniten ihmisiä kuitenkin pyöri lastenkirjojen kimpussa lastensa kera. Oli mahdotonta nähdä minkälaiset lastenkirjat täällä sitten myy.

Place Stanislas on kaupungin ylpeyden aihe. Se on päässyt Unescon maailmanperintölistalleki, vaikka sen keskeltä katosi Ranskan vallankumouksen aikana Louis XV:n patsas ja tilalla siinä on seissyt vuodesta 1831 lähtien Monsieur Stanislas, entinen Puolan kuningas. Patsas on yleisin kohtaamispaikka ja jotenkin tuntuu, että kaikki tiet vievät lopulta tälle aukiolle. Aukiolla sijaitsee myös turisti-info, jonka tädit tuntee mut ja Annin varsin hyvin ku käytiin siellä kyselemässä vaikeita juttuja joka päivä ekan viikon ajan (mm. mistä saa ostaa vessanpytyn istuimen, kun sellainen jostain syystä puuttu mun vessasta). Siinä oppi nopeesti ihan uutta sanastoa.

Kaupungintalon parvekkeelta sai kattella aukion vilinää.

Onhan siellä ihan kivat peilit ja huonekorkeus, mut mahtaa olla kylmä talvisin vaikka nuo takat sytytettäiski.

Kissanpennun pelastusoperaatio. Kissa saatiin harmitta alas, mutta lopulta tämä ihmistorni kaatui maahan. Kukaan ei kuitenkaan loukkaantunut.

Näitä suihkulähteitä on verrattu Rooman Fontana di Trevin...

Öinen valaistus.