Kassel

"Kassel - kiva mummolle"

Saksalainen ystäväni Kerstin kutsui minut hänen läksiäisiinsä Saksaan, Kasseliin. Muutama viikko takaperin oli vietetty hänen valmistujaisiaan sekä synttäreitä, mutta sinne en päässyt. Reissuun tuli muutama mutka matkaan, kun ranskalaiset päättivät olla yhä lakossa sinä torstaina, kun minulla oli liput Saksaan. 

Täydellinen mitoitus. Synttäripaketti saapui samana aamuna, kun lähdin matkaan.

Vihdoin junassa, joka menisi Strasbourgiin asti.

Päädyin Metziin asti ennen kuin minulle kerrottiin, ettei sieltä olisi yhtäkään junaa sinä päivänä Strasbourgiin. Pohdintojen jälkeen päädyin siis palaamaan takaisin Nancyyn. Puhelinsoittojen ja selvittelyiden jälkeen pääsin hyppäämään viisi tuntia myöhemmin junaan, joka meni suoraan Strasbourgiin. Siellä minulla oli minuutti aikaa vaihtaa junaa Karlsrüheen. Onneksi olin pyytänyt Ranskasta kasan papereita, jotka todistivat siellä olleen lakon, joten pääsin Karlsrühesta jatkamaan matkaani pikajunalla kohti Kasselia Frankfurtin kautta. Osuinkin sellaiseen junaan, joka olisi maksanut maltaita jos siihen olisi ostanut oikean lipun. Sen vuoksi minun lisäkseni siellä istui harvakseltaan liikemiehiä puvuissaan. Uskomattoman päivän ja kuuden junan jälkeen saavutin Kasselin aseman kuitenkin vain kolmisen tuntia myöhemmin kuin mitä olisi pitänyt.

Välipysäkit Nancysta Kasseliin: Strasbourg - Karslrühe - Frankfurt

oppaani

Kolmen yön reissun aikana oppaani kierrätti minua ympäri Kasselia sen hieman sateisessa ja koleassa ilmassa. Yliopisto ja jäljellä olleet vanhemmat rakennukset tuli kierrettyä. Viimeisenä iltana oli Kerstinin läksiäiset. Kolmio oli jo tyhjennetty edellisenä viikonloppuna, joten siellä oli jäljellä vain kaksi patjaa sekä kaksi tuoli ja kirjoituspöytä. Saksassa on kuulema vielä yleisempää kuin Ranskassa, että kämpät vuokrataankin ilman mitään varusteita tarkoittaen, ettei keittiössäkään ole keittiökalusteita saatika sitten jääkaappia. Tuo kämppä oli kyllä keittiöllä varustettu, mutta uudet vuokralaiset saisivat maalata seinät uudelleen ja uusia lattiatkin halutessaan.

Materiaaliteknologian kokeiluja arkkariosaston pihassa hieman eri mittakaavassa kuin Oulussa.

Puuhun tarkoitettua asumista (?)

Algoritmiselle arkkitehtuurille on oma labransa, projektinsa, 3D-tulostimet ja kilpailut.

Opiskelijakahvilla Kerstinin ystävien kanssa.

Kasselin yliopistokampus yritti jäljitellä Alvar Aallon muotoja. Joku muukin oli innostunut algoritmisesta arkkitehtuurista ja tehnyt diplomityönsä siitä kolmessa kuukaudessa sisältäen vasemmalla näkyvän puurakennelman kokoamisen.

Kerstin, Sara.

Orangerie, 1710.

Hakku joen varressa, minkä Hercules oli sinne heivannut taiteilijan mukaan.

Senioreiden leikkipaikka. Kesällä täällä kuulema oli vielä viritettynä pyörätuolit keinuiksi ja rollaattorit pyörivään härdelliin.

"Documenta" 1992 tilataideteos: Jonathan Borowsky, "Man walking to the sky". Hämmennyin myös törmätessäni äkillisesti itäsaksalaisiin liikennevaloihin.

Aikoinaan useassa paikassa julkaistu upea alikulku. 90% Kasselin keskustasta tuhoutui toisessa maailmansodassa, joten keskusta rakennettiin 1950-luvun tyyliin uudelleen. Kassel oli "modernein" kaupunki ja sinne rakennettiin autojen valtakunta, jossa isot risteykset olivat mahtavia ja jalankulkijat laitettiin alittamaan risteykset pitkien sokkeloisten alikulkujen kautta, jossa sijaitsi muutama liiketilakin. Tämä taisi olla ainoa jäljellä oleva alikulku, josta liiketilat oli kuitenkin suljettu aikoja sitten ja maanpäälle oli rakennettu vaihtoehtoinen tienylitys.

Yritettiin päästä katsomaan Herculesta ratikalla kaupungin kukkulalle, mutta Hercules pysytteli pilvissä koko vierailuni aikana.

Saksasta saa aivan erilaisia kahveja ja kakkuja kuin Ranskasta.

Yritimme panoraama-autolla päästä katselemaan Herculesta aivan sen juurelta...

...mutta edes Herculeksen varvasta ei voinut hahmottaa. Tytöt väittivät, että tuolla jalustalla se kuitenkin seisoo alasti.

Näin kuitenkin melkein yhtä surullisen kuuluisan turistibussin, jossa oli Herculeksesta kuva. (oikea patsas piilotteli pilvissä bussin yläpuolella) Bussissa ei näkynyt sinäkään päivänä yhtään asiakasta.

Orangerien barokkipuisto ja sen tekokavana. Puurivistöt loivat vakuuttavan perspektiivin.

Lisää materiaaliteknologiaa arkkareiden ja taiteilijoiden yhteistyön tuloksena.

Kerstinin pienoismalli diplomityöhönsä, joka sijoittui Oulun Toppilaan.

Jääkaappi oli jo viety asunnosta, mutta vesi virtasi yhä.

Kerstin, Sara, Franzis ja kaksoistytöt sekä suosittu teippi, jossa oli Jessen kuvia.

Skeittihalli, joka muutettiin klubiksi kerran kuukaudessa.

Kun en ehtinyt Oktoberfestille tänä vuonna niin tytöt päättivät kuitenkin vikana aamuna pukea minut Dirndliin...

Tschüs!

Takaisin tullessani matka sujui hyvin kunnes olin Strasbourgissa, mistä ei ollutkaan enää junia Nancyyn lakon takia. Hyppäsin sitten junaan, joka vei Metziin, josta saattaisi olla jotain yhteyksiä Nancyyn. Vaan kun ei ollut. Saavuin puolituntia viimeisen junan jälkeen. Asemakin oli mennyt kiinni ennen yhdeksää illalla, joten otin sitten taksin Nancyyn kolmen muun ihmisen kanssa à 120e. Opin kantapään kautta, ettei kannata liikkua julkisilla silloin kun ranskalaiset pistävät lakon pystyyn. Vive la France et ses grèves!

Anniversaire

Aamu alkoi koko ryhmän vierailulla projektisaarella. Oikealla, lähes kanaalissa, monsieur Beaudoin.

projektisaari ja sen eräs komia teollisuusrakennus

syksyinen kanaali

Päivän opiskelijalounasta piristi pieni pullo viiniä. Muuten ateriaan kuului valinnan mukaan hedelmäsalaatti, suklaavanukas ja patongin kera juusto.

Velostanilla matkaan! 

ranskalainen synttärisuklaaleivos

Kutsuin muutaman ystävän juhlistamaan synttäreitäni racletten parissa. 7 ihmistä mahtui täsmällisesti pöytäni ympärille. Koko kämppä oli kovin savuinen ja tuoksui pekonille sekä raclettelle illan jälkeen. Lukuvuoden ensimmäinen raclette oli menestys!

tuomispulloja serpentiinillä

Kämppä oli serpentiinien ja Suomesta saatujen korttien koristama. Samppanjalla oli kova arvostus, Suomesta saatua salmiakkilikööriä kummasteltiin.

Oh, 12 kynttilää oli melkein kuin 25.

Piti ostaa kaksi erikoiskakkua leipomosta, kun ne ovat niin pieniä mutta somia täällä.

Paris dans un jour

François Mitterrand -kirjasto

Eräänä hyvin varhaisena torstai aamuna hyppäsin neljännen vuosikurssin excursiobussiin kysyäkseni professoreilta haittaisiko jos tulisin myös mukaan. Ei haitannut, joten kolmella eurolla lunastin paikan dubbeldeckeristä puoli kuudelta aamulla. En tuntenut ketään oppilaista, mutta onnekseni tutustuin pariin mukavaan tyttöön, jotka ottivat mut mukaansa.

En siis tiennyt minne olin ilmoittautunut hyppäämällä bussiin, vaan se selvisi vasta taukopaikalla. Emme kiertäneetkään bussilla Pariisia, vaan meidät jätettiin Pariisiin useammaksi tunniksi, lätkästiin käteen excursiovihko ja kuljettaja kuulutti puhelinnumeronsa oppilaille, mikäli nämä eivät saapuisi ajoissa bussille illalla. Sitten porukka hajosi pieniksi ryhmiksi ympäri Pariisia. Opettajat lähtivät omalle kierrokselleen museoihin. Heille se oli siis täysin kulttuuripäivä, kun oppilaat ravasivat asuinkortteleita kattelemassa.

Ripault: Quai de la Gare

Kun nyt Pariisissa oltiin, niin ilmoitin Pariisin tutulleni, Lorikselle, että olin kaupungissa. Kohteita oli Pariisin koulun lähellä, joten oli mahtava sattuma että lounas Loriksen kanssa onnistui noin extempore. Samalla näin hieman minkälaiseen kouluun sitä olisi päätynyt, mikäli olisin päässyt Pariisiin. Nancyssa meininki on ehdottomasti lähempänä Oulun koulua. Pariisissa oppilaita on hurjan paljon.

Pariisin Val de Seine arkkitehtuurikoulu

Ranskalainen kisu

Kolmikkomme kävi läpi 30 kohteesta ehkä 10, mikä sekin oli aika urakka päivän aikana. Ensin tuli kierrettyä kohteita eteläisellä puolella Pariisia, sitten metrolla matkustettaessa ja kohteita etsiessä menikin niin paljon aikaa että pohjoisen kohteista käytiin katsomassa vain moderneimmat. Matkan varrella tuli kyllä katsottua vähän muutakin, mm. Le Corbusierin suunnitelmat Cité Internationalessa. Pariisituntemus kasvoi kummasti.

Cité internationale universitaire

Fondation Suisse, Le Corbusier

Maison du Brésil, Le Corbusier

Seinämaalaus jollain Pariisin kaduista

Asuintalojahtitiimi

Herzog & de Meuron: Rue des Suisses (2000)

kuinka söpöä

Ihan fiiliksissä

Îlot ouvert (avoin kortteli), Zac porte d'Asnières

Édouard François: Tower Flower (2004)

Luulin, että olisin ehtinyt Pompidoulle asti ennen bussin lähtöä, mutta Pariisin metroissa saa yllättävän paljon aikaa kulumaan.

Seinämaalauksia Pariisin Centre Pompidousin vieressä.

Paluumatka oli hyvin pitkä. Viimeinen mutka matkassa oli, kun kuski ei osannutkaan gps-navigaattorin avulla takaisin Nancyyn, vaan eksyttiin. Kuski yritti alittaa rautatietä tunnelin kautta, mutta bussi olikin liian korkea ja katto raapaisi alikulun kattoa....kruuussshhhhhh. Kuski pysäytti bussin, peruutti risteykseen takaisin ja osui bussin perällä katukivetykseen....krsssssssshhhhhhh. 

Meinasi epätoivo ja väsymys yllättää kuskin, mutta professori astui ulos antamaan neuvoja, miten päästäisiin peruuttamaan ja toiselle tielle. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Pariisi on aina reissun arvoinen! Tosin bussista en oo varma, että minkälaisia naarmuja siihen tuli. 21,5 tunnin Pariisikierroksessa oli jännitystä kylläkseen.

Kaksikerrosbussimme