Kallen visiitti

Kapungin parhaat viinit, juustot ja leikkeleet.

Saatiin vaihdettua Kalle talvivaatematkalaukkuun Pariisin Nordin asemalla. Hyppäsimme vielä samana iltana l'Estiltä lähes täpötäyteen junaan, joka vei meidät Nancyyn. Kallen päälle viikon visiittiin olin kaavaillut Nancyn lisäksi "ulkomaan matkaa" Luxembourgiin. Ensin kuitenkin kävimme Nancyn parhaat baarit ja nähtävyydet läpi.

Kalle otti mittaa herra Stanislaksesta iltavalaistuksessa.

Tervetuloa Luxembourgiin!

Tosiaan päivänä, jolloin mulla ei ollut luentoja otimme edestakas junaliput Luxembourgiin, jonne saman päivän menopaluu oli halvempi kuin vain meno. Tehtiin melko kokonaisvaltainen turistikartan viitoittama kierros tässä suurten korkeuserojen kaupungissa. Kaikenlaista tuli vastaan, esim. aukiolla olleen tivolin olisi mielellään voinut skipata kiertämällä sen ällöttävän makean hattaran ja pikaruuan hajun yhdistelmän. Kaupungin muureilla oli kylläkin hienoa kävellä katsellen kauas alas laaksoon, jonne lopulta laskeuduimme jyrkkään rinnettä.

Näitä jätskiä kannatti jonottaakin.

Jes, pienoismalli!

Hyppy!

Komiat ja korkiat maisemat.

Tuuli lennätti mekkoa.

Laakson pohjalta löytyi olutta terassilta tämän joen varrelta.

Laakson pohjalla oli myös puisto, josta piti kavuta ylös takaisin sillalle.

Epinalin linna. Défis du Bois.

Toinen reissu tehtiin Epinaliin, Vosgesin vuorille. Siellä oli meneillään kaupungin linnan raunioilla työpaja, jossa tehtiin innovatiivisia rakenteita puusta. Minuakin oli puustudion proffa pyytäny mukaan, sillä arvostelijaporukassa oli mukana yksi suomalainen Aalto yliopistosta. Itse en päässyt, mutta Anni edusti sitten Suomea rohkeasti aikamoisella leirillä. Tehtiin kierros tihkusateessa Janan, Kallen ja Julienin kanssa rakennustöiden ollessa loppuvaiheillaan. Anni oli saanut punaisen kypärän päähänsä, mikä teki hänestä heidän tiimin turvallisuuspäällikön. Kävimme myös Epinalin keskustaa katsomassa, josta saimme upeat leivokset.

Työpajan osallistujien majoitusteltat. Näkymä oli komia, mutta muuten nukkumaosasto ei ollut häävi.

Aurinko!

Anni edusti suomalaisia tässä kisassa. Rakennelmasta tuli hieno, mutta se sortui loppuarvostelussa.

Vanhan kaivon ympärille nousi mielenkiintoinen rakennelma.

Kallestakin olisi ollut rakennustiimin päälliköksi. Jana, Kalle, Anni, Julien.

Epinalin keskustasta löytyi hieno silta sekä auringonpaiste.

Oli kiva saada Kalle vieraaksi. Joka päivä ja ilta tehtiin kaikenlaista. Varsinkin hyviä viinejä, juustoja ja patonkia tuli syötyä tavallista enemmän. Puistohengailua, reissuja, illallisia, hyviä ystäviä, Saint Aguria. Sai se Kalle vähän aurinkoakin ja eksyi mun fillarilla jonnekin kamalan kauas pikkuiseen kylään josta soitteli perään, että tuunko hakemaan hänet sieltä. Onneksi Kalle löysi lopulta itse takaisin fillarilla sillä kaupungin nimi ei ollut "Gare" vaan se oli juna-asema, joten sen perusteella en olisi perille löytänytkään.

Koululla järkättiin ulkoilmaleffailta, jota varten fasaadiin oli kiinnitetty suuri kangas.

Kallen viimeisiä päiviä Nancyssa. Ilma oli lämmin, puistossa mukavaa, sunnuntai-piknik täydellinen juustojen, croisanttien sekä viinin kera. Jana, Kalle ja meidän fillarit.