Kassel

"Kassel - kiva mummolle"

Saksalainen ystäväni Kerstin kutsui minut hänen läksiäisiinsä Saksaan, Kasseliin. Muutama viikko takaperin oli vietetty hänen valmistujaisiaan sekä synttäreitä, mutta sinne en päässyt. Reissuun tuli muutama mutka matkaan, kun ranskalaiset päättivät olla yhä lakossa sinä torstaina, kun minulla oli liput Saksaan. 

Täydellinen mitoitus. Synttäripaketti saapui samana aamuna, kun lähdin matkaan.

Vihdoin junassa, joka menisi Strasbourgiin asti.

Päädyin Metziin asti ennen kuin minulle kerrottiin, ettei sieltä olisi yhtäkään junaa sinä päivänä Strasbourgiin. Pohdintojen jälkeen päädyin siis palaamaan takaisin Nancyyn. Puhelinsoittojen ja selvittelyiden jälkeen pääsin hyppäämään viisi tuntia myöhemmin junaan, joka meni suoraan Strasbourgiin. Siellä minulla oli minuutti aikaa vaihtaa junaa Karlsrüheen. Onneksi olin pyytänyt Ranskasta kasan papereita, jotka todistivat siellä olleen lakon, joten pääsin Karlsrühesta jatkamaan matkaani pikajunalla kohti Kasselia Frankfurtin kautta. Osuinkin sellaiseen junaan, joka olisi maksanut maltaita jos siihen olisi ostanut oikean lipun. Sen vuoksi minun lisäkseni siellä istui harvakseltaan liikemiehiä puvuissaan. Uskomattoman päivän ja kuuden junan jälkeen saavutin Kasselin aseman kuitenkin vain kolmisen tuntia myöhemmin kuin mitä olisi pitänyt.

Välipysäkit Nancysta Kasseliin: Strasbourg - Karslrühe - Frankfurt

oppaani

Kolmen yön reissun aikana oppaani kierrätti minua ympäri Kasselia sen hieman sateisessa ja koleassa ilmassa. Yliopisto ja jäljellä olleet vanhemmat rakennukset tuli kierrettyä. Viimeisenä iltana oli Kerstinin läksiäiset. Kolmio oli jo tyhjennetty edellisenä viikonloppuna, joten siellä oli jäljellä vain kaksi patjaa sekä kaksi tuoli ja kirjoituspöytä. Saksassa on kuulema vielä yleisempää kuin Ranskassa, että kämpät vuokrataankin ilman mitään varusteita tarkoittaen, ettei keittiössäkään ole keittiökalusteita saatika sitten jääkaappia. Tuo kämppä oli kyllä keittiöllä varustettu, mutta uudet vuokralaiset saisivat maalata seinät uudelleen ja uusia lattiatkin halutessaan.

Materiaaliteknologian kokeiluja arkkariosaston pihassa hieman eri mittakaavassa kuin Oulussa.

Puuhun tarkoitettua asumista (?)

Algoritmiselle arkkitehtuurille on oma labransa, projektinsa, 3D-tulostimet ja kilpailut.

Opiskelijakahvilla Kerstinin ystävien kanssa.

Kasselin yliopistokampus yritti jäljitellä Alvar Aallon muotoja. Joku muukin oli innostunut algoritmisesta arkkitehtuurista ja tehnyt diplomityönsä siitä kolmessa kuukaudessa sisältäen vasemmalla näkyvän puurakennelman kokoamisen.

Kerstin, Sara.

Orangerie, 1710.

Hakku joen varressa, minkä Hercules oli sinne heivannut taiteilijan mukaan.

Senioreiden leikkipaikka. Kesällä täällä kuulema oli vielä viritettynä pyörätuolit keinuiksi ja rollaattorit pyörivään härdelliin.

"Documenta" 1992 tilataideteos: Jonathan Borowsky, "Man walking to the sky". Hämmennyin myös törmätessäni äkillisesti itäsaksalaisiin liikennevaloihin.

Aikoinaan useassa paikassa julkaistu upea alikulku. 90% Kasselin keskustasta tuhoutui toisessa maailmansodassa, joten keskusta rakennettiin 1950-luvun tyyliin uudelleen. Kassel oli "modernein" kaupunki ja sinne rakennettiin autojen valtakunta, jossa isot risteykset olivat mahtavia ja jalankulkijat laitettiin alittamaan risteykset pitkien sokkeloisten alikulkujen kautta, jossa sijaitsi muutama liiketilakin. Tämä taisi olla ainoa jäljellä oleva alikulku, josta liiketilat oli kuitenkin suljettu aikoja sitten ja maanpäälle oli rakennettu vaihtoehtoinen tienylitys.

Yritettiin päästä katsomaan Herculesta ratikalla kaupungin kukkulalle, mutta Hercules pysytteli pilvissä koko vierailuni aikana.

Saksasta saa aivan erilaisia kahveja ja kakkuja kuin Ranskasta.

Yritimme panoraama-autolla päästä katselemaan Herculesta aivan sen juurelta...

...mutta edes Herculeksen varvasta ei voinut hahmottaa. Tytöt väittivät, että tuolla jalustalla se kuitenkin seisoo alasti.

Näin kuitenkin melkein yhtä surullisen kuuluisan turistibussin, jossa oli Herculeksesta kuva. (oikea patsas piilotteli pilvissä bussin yläpuolella) Bussissa ei näkynyt sinäkään päivänä yhtään asiakasta.

Orangerien barokkipuisto ja sen tekokavana. Puurivistöt loivat vakuuttavan perspektiivin.

Lisää materiaaliteknologiaa arkkareiden ja taiteilijoiden yhteistyön tuloksena.

Kerstinin pienoismalli diplomityöhönsä, joka sijoittui Oulun Toppilaan.

Jääkaappi oli jo viety asunnosta, mutta vesi virtasi yhä.

Kerstin, Sara, Franzis ja kaksoistytöt sekä suosittu teippi, jossa oli Jessen kuvia.

Skeittihalli, joka muutettiin klubiksi kerran kuukaudessa.

Kun en ehtinyt Oktoberfestille tänä vuonna niin tytöt päättivät kuitenkin vikana aamuna pukea minut Dirndliin...

Tschüs!

Takaisin tullessani matka sujui hyvin kunnes olin Strasbourgissa, mistä ei ollutkaan enää junia Nancyyn lakon takia. Hyppäsin sitten junaan, joka vei Metziin, josta saattaisi olla jotain yhteyksiä Nancyyn. Vaan kun ei ollut. Saavuin puolituntia viimeisen junan jälkeen. Asemakin oli mennyt kiinni ennen yhdeksää illalla, joten otin sitten taksin Nancyyn kolmen muun ihmisen kanssa à 120e. Opin kantapään kautta, ettei kannata liikkua julkisilla silloin kun ranskalaiset pistävät lakon pystyyn. Vive la France et ses grèves!