Paris dans un jour

François Mitterrand -kirjasto

Eräänä hyvin varhaisena torstai aamuna hyppäsin neljännen vuosikurssin excursiobussiin kysyäkseni professoreilta haittaisiko jos tulisin myös mukaan. Ei haitannut, joten kolmella eurolla lunastin paikan dubbeldeckeristä puoli kuudelta aamulla. En tuntenut ketään oppilaista, mutta onnekseni tutustuin pariin mukavaan tyttöön, jotka ottivat mut mukaansa.

En siis tiennyt minne olin ilmoittautunut hyppäämällä bussiin, vaan se selvisi vasta taukopaikalla. Emme kiertäneetkään bussilla Pariisia, vaan meidät jätettiin Pariisiin useammaksi tunniksi, lätkästiin käteen excursiovihko ja kuljettaja kuulutti puhelinnumeronsa oppilaille, mikäli nämä eivät saapuisi ajoissa bussille illalla. Sitten porukka hajosi pieniksi ryhmiksi ympäri Pariisia. Opettajat lähtivät omalle kierrokselleen museoihin. Heille se oli siis täysin kulttuuripäivä, kun oppilaat ravasivat asuinkortteleita kattelemassa.

Ripault: Quai de la Gare

Kun nyt Pariisissa oltiin, niin ilmoitin Pariisin tutulleni, Lorikselle, että olin kaupungissa. Kohteita oli Pariisin koulun lähellä, joten oli mahtava sattuma että lounas Loriksen kanssa onnistui noin extempore. Samalla näin hieman minkälaiseen kouluun sitä olisi päätynyt, mikäli olisin päässyt Pariisiin. Nancyssa meininki on ehdottomasti lähempänä Oulun koulua. Pariisissa oppilaita on hurjan paljon.

Pariisin Val de Seine arkkitehtuurikoulu

Ranskalainen kisu

Kolmikkomme kävi läpi 30 kohteesta ehkä 10, mikä sekin oli aika urakka päivän aikana. Ensin tuli kierrettyä kohteita eteläisellä puolella Pariisia, sitten metrolla matkustettaessa ja kohteita etsiessä menikin niin paljon aikaa että pohjoisen kohteista käytiin katsomassa vain moderneimmat. Matkan varrella tuli kyllä katsottua vähän muutakin, mm. Le Corbusierin suunnitelmat Cité Internationalessa. Pariisituntemus kasvoi kummasti.

Cité internationale universitaire

Fondation Suisse, Le Corbusier

Maison du Brésil, Le Corbusier

Seinämaalaus jollain Pariisin kaduista

Asuintalojahtitiimi

Herzog & de Meuron: Rue des Suisses (2000)

kuinka söpöä

Ihan fiiliksissä

Îlot ouvert (avoin kortteli), Zac porte d'Asnières

Édouard François: Tower Flower (2004)

Luulin, että olisin ehtinyt Pompidoulle asti ennen bussin lähtöä, mutta Pariisin metroissa saa yllättävän paljon aikaa kulumaan.

Seinämaalauksia Pariisin Centre Pompidousin vieressä.

Paluumatka oli hyvin pitkä. Viimeinen mutka matkassa oli, kun kuski ei osannutkaan gps-navigaattorin avulla takaisin Nancyyn, vaan eksyttiin. Kuski yritti alittaa rautatietä tunnelin kautta, mutta bussi olikin liian korkea ja katto raapaisi alikulun kattoa....kruuussshhhhhh. Kuski pysäytti bussin, peruutti risteykseen takaisin ja osui bussin perällä katukivetykseen....krsssssssshhhhhhh. 

Meinasi epätoivo ja väsymys yllättää kuskin, mutta professori astui ulos antamaan neuvoja, miten päästäisiin peruuttamaan ja toiselle tielle. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Pariisi on aina reissun arvoinen! Tosin bussista en oo varma, että minkälaisia naarmuja siihen tuli. 21,5 tunnin Pariisikierroksessa oli jännitystä kylläkseen.

Kaksikerrosbussimme