Linnoja

Château de Malbrouck

Eräänä huhtikuun lauantaina lähdettiin kohti pohjoista, Luxembourgin, Saksan ja Ranskan yhteisen rajan kulmille. Ranskan puolelta, n.1,5t matkan päästä, löytyy Malbrouckin linna, joka on pitkälti rekonstruoitu, kun siitä on ollut ollut jäljellä vain yksi torni ja muiden kolmen tornin rauniot. Tänne linnaan oli avattu Ranskan tunnetuimman valokuvaajan näyttely, joka oli tosiaan sijoiteltu pitkin linnaa, joten linnaankin ehti tutustumaan samalla.

Jana ja Sara tornin huipulla, jossa tuuli.

Doisneaun tunnetuin teos on Le baîser de l'hôtel de ville eli "Suudelma Pariisin kaupungintalon edessä", mutta näyttelystä löytyi muitakin tuttuja mustavalkoisia otoksia. Näyttely oli hyvin mielenkiintoinen ja yllättävän laaja. Teoksia yhdisti huumori, mutta seassa oli myös Lorrainen kaivostyöntekijöistä vakavampia kuvia. Yllätykseksi myös koitui viimeinen sali, jossa oli Doisneaun kuvia 1960-luvulta Palm Springistä. Kuvissa oli vahvat värit, mutta humoristinen ote oli yhä tunnistettavissa. Kaikenkaikkiaan näyttely oli loistava eikä linna ollut hullumpi tila sen pystyttämiselle.

Robert Doisneau, mustavalkokuvasarja.

Doisneaun kuvasarja Palm Springistä. 

Doisneaun ensimmäisten kuvien joukossa oli paljon kuvia lapsista, sillä he olivat aina vilpittömiä ja helpompia kuvata. Niinpä oli osuvaa, että kahvilaan oli kokoontunut kaksi lapsiryhmää juhlimaan synttäreitä. Tyttö puettiin prinsessan asuun ja hänen ainoa poikavieras joutui suutelemaan hänen kättään. Ensiksi poika kieltäytyi, mutta lopulta hän uskaltautui moiskauttamaan oikean pusun tytön kädelle kuin herrasmies konsanaan. Näin näitä ranskalaisia pikkupoikia koulutetaan täällä. Toisessa pöydässä synttärisankari sai ritarin asun ylleen ja miekan lopulta käteen, mutta yksikään kolmesta vaaleanpunaisiin vaatteisiin pukeutuneista tyttövieraista ei saanut erityistä roolia pöydässä niin kuin toisessa pöydässä oli käynyt ainoalle pojalle.

Kierroksen päätteeksi lounas viinin kera.

Onnekkaat synttärisankarit päätyivät ritareiksi ja prinsessoiksi tässä linnassa.

Toisena linnana oli melko läheltä löytyvä Sierck-lès-Bainsin linna, joka muistuttaa enemmän linnoitusta kuin linnaa. Olimme sen verran myöhään porteilla, että kaikki muut olivat jo poistumassa sieltä kun pääsimme livahtamaan nopeasti sisään. Linnoitus on enemmän ulkotilaa ja hyvää piknikmaastoa kuin sisätiloja. Maisema avautui joelle ja sen varressa olevalta tivolilta kantautui musiikki muureille.

Château Sierck-lès-Bains.

Linnalta näkyi ohi virtaava joki sekä alla oleva kylä.

Janalla ja Annilla oli hauskaa huipulla. -- Jana ja Sara: neliapiloiden  metsästys. (kuva: Anni)

Linnan päällä avautui viehättävä puistotasanne, jossa ei ollut enää ketään muuta kuin me.

Puoliyksityisen ja julkisen alueen raja näkyi kivetyksessä. Puoliyksityisellä "pihalla" oli muovisia sorsia kukkaruukuissa, eikä talon omistaja näköjään pelännyt niiden katoavan sieltä vaikkei heillä ollut aitaa erottamassa heidän "pihaansa" julkisesta kadusta.

Matkanjärjestäjänä piti olla lista valmiina, että kaikki olivat varmasti matkassa eikä kukaan unohtunut linnoihin. Tehtäviin kuului myös toistaa nähtävyydet oikealla ja vasemmalla sekä pitää aikataulusta kiinni. Ainoa itse tunnistettava nähtävyys oli Metzin IKEA. Muuten piti luottaa kuskin sanaan.

Paluumatkalla pysähdyttiin extemporé Metzissä yksillä sekä tehtiin pieni kierros keskustassa. Matkanvarrella nähtiin yksi ydinvoimaloista, joka näytti melko pelottavalta vähän kauempaakin.

Yksi Ranskan ydinvoimaloista hallitsevana maisemaelementtinä.

"Joo, mä photoshoppaan meille sit ISOT oluet käsiin, ku tässä palvelussa kestää."

Nykytaitemuseon piha oli pelkkää rengasnauhaa.

Metz