Reims - Paris (autre fois) - Versailles

Sää vaihtui jälleen kerran kosteaksi Champagne alueen kohdalla.

ESN järjesti neljän päivän reissun Pariisiin. Meinasin jo jäädä matkasta pois, kun paikat olivat täyttyneet ollessani edellisellä reissulla, mutta onnekseni sain peruutuspaikan. Torstaina hyvin, hyvin aikaisin aamulla jälleen kerran oli lähtö. Tällä kertaa reissuun oli varattu kaksi bussia, 94 vaihtaria+6 järjestäjää. 

Sää muuttui hyvin syksyiseksi kun pääsimme Champagne alueelle, jossa meillä oli ensimmäinen pysähdys. Kuskimme olivat aivan hukassa Reimsin katutyömaiden kanssa, kun bussit eivät kääntyneetkään työmaiden rajojen puitteissa. Molemmat bussit hipaisivat kyljillään tietä rajaavia esteitä, mutta onneksi meillä oli huumorintajuiset ja hyväntuuliset kuskit mukana, joten lopulta pääsimme päämäärään vain tunnin aikataulusta myöhässä. Miten jotenkin täällä Ranskassa tulee toisinaan sellainen olo, että myöhästymiset ovat yleisempiä kuin Espanjassa?

MUMMin samppanjatalo, josta löysin toisen suomalaisneidon. Kawaii!

On se tarkkaa puuhaa tuo samppanjan kaato sataan lasiin.

Champagne!

MUMMin pikaisen samppanjakellarikierroksen ja maisteluiden sekä kuskien löytämisen jälkeen matka jatkui Pariisiin. Kaikki muut bussissa nukkuivat paitsi minä. Kai siinä oli jonkinlaista innostusta ilmassa sekä epätavallisen aikainen herätys. Mutta heti saapuessamme Pariisiin heräsivät muutkin kanssamatkustajat. Pariisi toivotti meidät tervetulleiksi hennolla sateella, mutta silti kaikki näytti ja tuntui jotenkin ihastuttavalta.

Pariisi kosketti sateellakin.

Eka pysähdys keskustassa Eiffelin kohdalla. Hääpari #1.

Hissi vei *wiuh* vain ylös Eiffeliin, josta näkyi hämärän laskeuduttuakin kauas.

Ja *puf!* Valot syttyivät valaisemaan Eiffeliä.

Yllätyksekseni bussit veivät meidät pääturistikohteiden ohi Eiffelille, jossa saimme liput noustaksemme korkeuksiin. Ajoitus oli täydellinen, sillä ehdimme ylös ennen pimeää, mutta siellä ollessamme saimme nähdä myös valojen syttymisen Eiffeliin. Siitä olikin jo kovin pitkä aika, kun viimeksi olin ollut ylhäällä tornissa. 

Kaiken tämän superturismin ja sadan kuvan jälkeen bussit heittivät meidät hostellillemme, joka oli kaikeksi yllätyksekseni aivan Louvren vieressä eli keskustammaksi ei juuri olisi päässyt. Tämä olikin hostellimme paras piirre, muuten se oli melko vaatimaton ja ylimpään kerrokseen kapuamiseen tarvittiin pohjelihaksia pitkän päivän päätteeksi. Ehkä surkein piirre majoituksessa olivat sen suihkut, joissa piti painaa seinässä olevaa nappia jatkuvasti tai vesi lakkasi virtaamasta. Pienessä kopissa ei myöskään ollut ripustimia, joten vaatteiden vaihto ja kuivana pitäminen meni taiteilun puolelle. Vesi oli kuitenkin lämmintä eikä hostellissa muuten vietetty aikaa ja kaikki 100 ihmistä mahtuivat sinne yhtaikaa, joten valinta oli oivallinen.

Nuorisohostellimme "penthouse" eli 6. kerroksen parvi. Ei hissiä.

Näkymä huoneen ikkunasta. Pimeällä näkyi Eiffelin valokeilakin.

Hostellin vieressä Louvre. 1' kaupunginosa.

100 hengen ryhmämatkailu ei ole mua varten, joten kiertelin lähinnä itsekseni Pariisia ja sen museoita, joissa en ollut ennen käynyt ku muut menivät Louvreen. Tällä välin ehdin ihastumaan täydelllisesti Orsayn museoon, josta löytyi kasa lempitaulujani (sekä hämmentävästi myös Edelfeltiä yläkerrasta). Toinen näkemisen arvoinen museo oli joen toisella puolella oleva Orangerie. Ah, ihanan pieni, ja Monet'n töitä olisi saattanut unohtua katselemaan pidemmäksikin aikaan. 

Museon virkailija alkoi innoissaan selittämään mulle kolmannesta museosta, jonne pitäisi mennä koska siinä oli hieno puutarha. Hän selitti pitkät pätkät tuosta museosta ja miten sinne pääsisi metrolla tai oikeastaan parempi olisi vain kävellä...ja jono vieressäni piteni, kun ihmiset odottivat virkailijalta museon karttaa. Hän vain oli niin innoissaan saadessaan selittää mulle ranskaksi toisesta museosta, ettei edes vilkaissut asiakkaisiin. Kiitin tiedosta, mutta suuntasin kolmannen museon sijaan Champs-Elysées'lle ja Arc de Triomphelle, jossa tapasin muut ryhmäläiset joiden kanssa kiipesimme lähes 300 porrasta riemukaaren päälle.

Musée d'Orsay ♥

Musée de l'Orangerie ja Monet'n mestariteos "Les décorations des Nympheas".

Jardin des Tuileries, Place de la Concorde, l'Arc de Triomphe.

Champs-Élysées ja ranskalaiset korot.

L'Arc de Triomphe sen alta...

...ja päältä kohti Eiffeliä.

Hostellin vierestä löytyi mukava paikka istua iltaa, ja valotikut tulivat tarpeeseen hostellihuoneessa, jotta näki pestä hampaansa muiden nukkuessa.

Kolmantena päivänä menin poikkeukselliseti ryhmärämän kera Grévinin museoon, kun en ollut siellä käynyt. Hyvää hupiahan se oli, paitsi että suurin osa vahanukeista oli ranskalaisia kuuluisuuksia, jotka eivät ole minulla ihan vielä hallussa. Ja lopussa oli melko järkyttävä pläjäys Ranskan historiasta keskiajalta lähtien. En kyllä ihan pieniä lapsia veisi tuohon paikkaan, jossa mm. Jean d'Arc oli köytettynä roviolla.

Musée Grévin

Grévinin jälkeen lähdin taas omille teilleni, koska olin päättänyt käydä Centre Pompidoussa. Jo kahdella edeltävällä Pariisin reissulla olin käynyt Pompidoun edessä, mutten ollut päässyt katsomaan sen näyttelyitä ajanpuutteen vuoksi. Puolenpäivän aikoihin ei tarvinnut edes paljoa jonottaa lippuja, kun taas lähtiessäni jonot ulottuivat lähes ulos asti. 

Ilmaisella nuorisolipulla pääsi katselemaan jo kaksi kerrosta näyttelyitä, mikä oli enemmän kuin tarpeeksi. Kaksi museota päivässä on hyvä määrä Pariisissa, enemmästä tulee ähky. Nykytaide oli mielenkiintoista ja vaihtelevaa, aivan toista luokkaa kuin Metzissä olevassa sisarrusrakennuksessa. Viidennen kerroksen kokoelmia en jaksanutkaan enää katsoa samalla hartaudella, vaikka sieltäkin löytyi joitakin helmiä.

Hääpari #2 ja #3.

Centre Pompidou

terassille ei ollut mitään asiaa

sadetta saattoi pidellä vaikka Pompidoun ilmakanavien alla

Päivän paras osio oli kuitenkin, kun lähdin suomalaisten mukana viettämään iltaa. Tapasin kaksi valkovenäläistä, joista toinen puhui kadehdittavan hyvää ranskaa, vaikka oli oleskellut Ranskassa vain 1,5 kuukautta. Jos oppisi puhumaan yhtä sujuvasti edes kesään mennessä, niin se olisi suuri saavutus. 

Illallisen jälkeen menimme Sallan toiveesta Eiffelin juurelle karuselliin. Vierestä sai ostaa myös hattaroita eli barbapapoja. En tiennytkään, että Barbapapa on alkuperältään ranskalainen lastenkirjasarja ja saanut nimensä nimenomaan hattaroista. Hostellille palataksemme otimmekin lennosta vuokrafillarit. Yksi parhaista ideoista reissulla, sillä saatoimme ajella joenvartta rauhallisesti melko pitkälle. Pariisin pyöräreitit eivät olleet lainkaan hallussa, mutta onneksi kaduilla ei ollut juurikaan jalankulkijoita.

SARA-junalla taas kohti Eiffeliä!

Eiffelin lähellä pizzalla: Sara, Olga, Salla, Olli, Tania.

Karuselli Eiffelin juurella kruunasi illan.

Extempore päädyttiin ottamaan vuokrafillarit takaisin hostellille.

Miten hienoa olikaan ajella hiljaisia väyliä kohti valaistua Louvrea!

Viimeisenä päivänä lähdimme jo Pariisista ja menimme Versaillesiin. Tulipa nähtyä tuokin linna pitkästä aikaa kokonaisuudessaan. Siellä oli väliaikaisesti japanilaisen Takashi Murakamin töitä ympäri saleja. Tämä yhdistelmä animehahmoja ja historiallisia patsaita oli omituinen, mutta ainakin ne tarjosivat vierailijoille jotain aivan muuta. Kuulin erään kiinalaisrouvan huokailevan, ettei Versailles tuntunut miltään, kun oli nähnyt Kiinan palatseja. No, eurooppalaisille tämä linna onkin hieman eri asia. En muista käyneeni puutarhassa ennen, joten tällä kertaa sain siihenkin pintakosketuksen. Tosin sinne pitäisi mennä kesällä, jolloin varmaankin useammat puutarhan osiot ovat auki eikä kylmä viima häiritse rauhallista vaeltelua.

Olipahan turistipläjäys nuo neljä päivää. Mutta Pariisi oli yhtä ihastuttava kuin neljällä edellisellä kerralla, kun olen siellä vieraillut. Taas oppi hahmottamaan kaupunkia hieman paremmin, mutten vieläkään pärjäisi siellä ilman karttaa saatikka sitten metrokarttaa. Kuka lähtisi kanssani seuraavaksi Pariisiin?

Versaillesiin oli ilmestynyt japanilaisia anime-veistoksia...

Versaillesin puutarha yllätti täydellisesti sen koolla. Meni juoksuksi paluumatka, jotta ehittäisiin bussiimme.

Versaillesin Grand Canal.