La petite baleine bleue

Ennen joulua adoptoin Sallan Peugeotin, joka oli nimetty pieneksi sinivalaaksi. Eteisessä se odotti paluutani Suomesta. En ollut tottunut ajamaan näin kapeilla renkailla, mutta vielä vaikeempaa on vaihtaa 10 vaihdetta. Rungossa on edessä kaksi vipua, joita säätämällä rattaat teoriassa vaihtuvat. Ehkä keväämmällä tunnen fillarini paremmin ja uskallan koskea niihin vauhdissa. Koska ilma oli vallan mainio, lähes kesäinen Suomen lumikasoihin verrattuna, päätin viedä sen ajelulle. La petite baleine bleue piti kovin eri silloista ja kuivista kaduista ja rullasi oikein mukavasti Tomblaineen ja Saint-Maxiin. Kun lähikylät on tarkastettu, voin kenties lähteä hieman pidemmällekin uskollisella ratsullani.

Nancy

Tomblaine

Joen varressa oli omituinen paviljonki, koriskenttä, lasten leikkipaikka ja paljon nurmikkoa eikä yhtään ihmistä itseni lisäksi. Muutama joutsen sentään lipui ohitseni.

Stade Marcel-Picot, 20 000 katsojan jalkapallostadikka, jonka valot näkyvät ikkunastani.

Padolla oli hieman samaa fiilistä kuin Oulussa.

Taivas meni pilveen ja pieni sinivalas parkkeerasi sillan alle.

Hetkiä viime vuodelta

22.10. ripustettiin jouluvalot kaduille illansuussa. Lokakuussa oli vielä kohtuullisen lämmintä eikä lainkaan jouluinen fiilis, mutta sinne ne jouluvalot jo tulivat ilahduttamaan kansalaisia. Ripustaminen ei tainnut olla ihan helppoa, sillä miekkoset olivat samalla kadulla yhä yöllä kun kuljin samaa reittiä takaisin. Lienevätkö testanneet kaikki lamput?

27.10. käytiin juoksemassa viisi tuntia Lasermaxxin sokkelikossa. Vaikka viime lasersodasta olikin jo kulunut ties kuinka paljon aikaa ja jännitystä lisäsi paikan nettisivut, meillä oli hyvä tiimi ja hurjan hauskaa. http://www.lasermaxxnancy.fr/

Seuraavana päivänä alakerran naapuri ilmoitti epäilevänsä vesivuotoa asunnossani, koska hänen kämpässään näkyi jo kosteuden merkkejä katossa. Ihmettelin tätä kovasti, sillä en ollu nähny lainkaan vettä lattioillani. Asiaa tarkemmin tarkastellessani löysin huonosti asennetun putken allaskaapistani, missä vesi hiljalleen tippui kaapiston taakse. Kävi ilmi, että astianpesukone oli asennettu asuntooni juuri ennen tänne muuttamistani, mutta asentaja oli unohtanut tiivisteen putkesta, joten se oli huomaamattomasti valuttanut vettä lattialle yli kuukauden. Pääsin jälleen kerran byrokratian maailmaan, jossa mikään ei tuntunut tapahtuvan nopeasti. Useamman soiton ja kyselyn jälkeen olin kuitenkin saanut putkimiehen tulemaan seuraavaksi päiväksi. Tämmöisen pienen opiskelijan systeemin pistin pystyyn, jotta vettä ei enää valuisi enempää rakenteisiin. 10 litran ämpäri täyttyi laskelmien mukaan n.8 tunnissa.

Paikallinen muutto: kaikki laatikot ja huonekalut kulkeutuivat vinttiasuntoon vaikuttavan nosturin avuin ikkunasta sisään. Eipä tarvitse kenenkään kantaa laatikoita portaikossa.

Lähin yleinen pesula sijaitsee n. 2km päässä kämpältäni. Onhan siinä ihan oma tunnelmansa käydä tehokkailla koneilla pesemässä pyykkiä ja kuivaamassa ne suurilla kuivureilla. Yleensä pesuloissa myös tapaa ystävällisiä ihmisiä, jotka auttavat järjestelmän kanssa, joka vaihtelee pesuloittain. Tällä kertaa seuranani oli vain pikkuinen kisu, joka pidätteli sadetta pesulan kynnysmatolla ja olisi varmaan mielellään tullut sisäänkin. Siinä se kuitenkin puolisen tuntia istui seuranani vahtien katua.

Jouluvalot leijuivat aavemaisesti kadulla. Nämä ovat lempijouluvaloni ja tuovat mieleen hattivatit öisin valaistuina ja hennosti heiluen tuulessa.

Luminen alku vuodelle 2011

Uusi vuosi vaihtui hyvässä seurassa Otaniemessä. Jei! Kiitos ystävät!

Vuoden ensimmäisenä päivänä oli bussipysäkin takana yhä hentoinen kerrostuma lunta.

Oman pihan koiralabyrintti. Tänne mahtuisi vaikka kolme koiraa rinnatusten juoksemaan taloa ympäri.

Kotikulmien neulegraffitia.

Venesatama. Vain yksi surullinen purkkari oli jäänyt nostamatta ja jäätynyt veneennostopaikalle.

Vene, ei vesillä, vaan lumessa.

Lunta oli tupruttanut kasaksi myös pressun alle eikä lapiota ollut tietenkään mukana. Onpa meillä suuri vene! Ei se oo purkki, vaikka joku joskus ois vahingos niin mennyt sitä nimittämään(!)

Näin se pressu pysyy tiukasti alhaalla eikä lähe tuulen mukana mihinkään.

Pikkukosken jääkiipeilijät, laskettelijat (en tiiä mitä kallioo ne on tullu alas!?!) ja avantouimari. Suomen extreme-lajit yhdessä.

Pariisi, Emma, Helsinki.

Päivä Pariisissa ei koskaan mene hukkaan. Varsinkaan, kun saa mahdollisuuden tavata Emman, joka oli saapunut hieman aikaisemmin sinne Austraaliasta. Nancyssa oli 10cm lunta sinä aamuna, kun aurasin tietäni juna-asemalle matkalaukulla. TGV myöhästyi vain hieman aikataulusta, ja Gare de l'Estillä jaettiin infoa kuvituksineen, kuinka juna joutuu hidastamaan vauhtiaan, jotta jääpalat raiteilla eivät rikkoisi ikkunoita. Kyllä alla silti kolisi enemmän kuin koskaan Pendon kyydissä. Päivä oli mahtavan aurinkoinen, melkein kuin olisi ollut kesä jos varpaat eivät olisi jäätyneet. Kiersin Emman, Emman vanhempien ja appivanhempien mukana kaupunkia ja näin jälleen uuden osan Pariisia. 

Olisin ollut päivän lopussa aivan hukassa Gare du Nordilla ilman Francois'n apua. Mutta nyt olin hyvissä ajoin oikeassa junassa ja lentokentällä. Kunnon lentokenttävaikeudet alkoivat vasta seuraavana päivänä, joten olin onnekas, että pääsin vain 2,5 tunnin viivästyksellä Suomeen.

Le Panthéon

Sacré Coeur, Emma ja Sara.

Hoplaa! Oikealla oleva mies seurasi tiiviisti meidän kuvausessiota.

Emma, Emman vanhemmat, Stéphanen vanhemmat. Oli ihana päivä teidän kanssanne! Merci beaucoup!!!

Vaikka olin ollut vain kolmisen kuukautta poissa Suomesta, silti oli jotenkin kiva palata takaisin hetkeksi. Tuntuu ainakin kunnon talvelta tällä lumimäärällä sekä näillä pakkasilla, että voi sanoa viettäneensä kunnon talven. Jostain kumman syystä korva havaitsee kaiken ranskan, jota puhutaan lähietäisyydellä. Parasta tässä lomassa on kuitenkin ollut kaverit, perhe, tutut piirit ja sauna. Eikä sisällä tarvitse palella koskaan. Luksusta.

Ensimmäinen päivä takas stadissa ja tytöt kaappasivat mut kunnon seikkailulle, joka alkoi pulkkailun ja minttukaakaon merkeissä. Pieni lumishokki Pariisin jälkeen, 65cm. Ootte ihanii! Ihan über jepaa! (voiks näin sanoo...?)

Heti ekana iltana rokkikeikalla. 

Aitoa suomalaista meininkiä Peer Güntin tahtiin. Miesten nyrkit nousivat ilmaan eturivissä.

Hki: sisällä +20,5C, ulkona -20,5C. Ja tästä se vielä kylmeni. Eikä lumisade loppunut millään.

Kaikenlaista sitä sattuu ja tapahtuu kylmässäkin ytimessä. Auto roihahti ilmiliekkeihin pääpostin edessä. Poliisi ja palomiehet saapuivat pian tämän jälkeen.

Strasbourg & les marchés de Noël

Strasbourgin juna-asema. Viimeksi olin täällä jumissa lakkojen vuoksi, mutta nyt ehdin ihaillakin sitä.

Lähdettiin Sallan kanssa päiväreissulle Strasbourgiin ennen joulua. Puksutimme junalla 1t25min Saksan suuntaan. Tarkoitusksena oli niin tutustua kauniiksi kehuttuun kaupunkiin kuin katsella hieman joululahjoja suurilta joulumarkkinoilta. Jo asemalla meille sitten tungettiinkin käteen näihin markkinoihin perustuva kartta. Pieniä hökkeleitä oli ripoteltu ympäri keskustaa ainakin kahdeksaan eri paikkaan. Hökkeleissä myytiin käsitöitä, paikallisia herkkuja, kuumaa viiniä, suklaata, koristeita ja mitä nyt yleensä joulumarkkinoilla myydäänkin. Oli mukavaa olla viikonpäivänä, sillä olen kuullut viikonlopun aikamoisista väenpaljouksista. Tiistainakin kyllä tuli vastaan amerikkalaisia ryhmiä "I ♥ Paris"-paitoineen. 

Sallan italialaiset ystävät liittyivät iltapäivällä seuraamme. Sitä ennen ehdimme kiipeämään katedraalin torniin ja katsella lumoutuneina lumisia kattoja. Alapuolinen maailma tuntui pienoismallilta. La petite France oli myös hyvin pieni, mutta kaunis. Pimeys taisi laskeutua jo siinä viiden paikkeilla, jolloin keskusta näytti toiselta kaikkine jouluvaloineen. En kyllä yhtään ihmettele, että tässä kaupungissa saattaa kiertää useamman kerran ympyrää ja suuntavaisto saattaa pettää.

Kukas se sieltä kurkkaa? Kuusi ja prinsessa seikkailivat joulun pääkaupungissa.

 Juustoja, mmmmmmm.

 Suomalaistytöt kanaalin varrella.

 La petite France. Pieni Ranska. Kanaali ympäröi Strasbourgin keskustan ja sen yhtä osaa kutsutaan pieneksi Ranskaksi.

 Joulukojujen joulukoristevalikoima oli iloisen värikäs.

 Strasbourgin katedraali. Aurinko alkoi kauniisti paistamaan lounaan jälkeen.

Puolessa  välissä sai ihailla alhaalla olevaa luistinrataa ja menoa.

Näkymä katedraalin huipulta. Lumiset katot olivat lumoavan jyrkkiä. Miten tuollaisella ullakolla voi joku asua?

88m kierreportaita ylös ja alas. Vähemmästäki menee pää pyörälle.

Kippiiiis! Danone, Salla, Giorgia. Italialaiset liittyivät seuraamme kuuman viinin kera :)

Super turistifiilis.

 Alsacen olutta. 

 Keskustan tilataidetta. Sinisin jouluvaloin yltäkyllästetty puu oli todella kaunis.

Eräällä tiellä roikkui vaatimattomasti kristallikruunuja rivissä.

Kaupungin joulukuusen juurelle oli ilmestynyt pieni luminen kylä. Tämän reissun jälkeen olin jo melko joulufiiliksissä.