Provence

TGV:n kyydissä kohti etelää!

Lähdettiin pitkällä pääsiäislomalla tyttöjen eli Janan (CZE) ja Robertan (ITA) kanssa 9 päivän reissuun etelä-Ranskaan. Saimme hyvän tarjouksen lipuista Nîmesiin (30e), joten emme ottaneet aluksi kaavailtua Interrail-lippua kouraan. Maisemat vaihtuivat selvästi Lyonin kohdalla, joka oli noin puolessa välissä matkaa. Sen jälkeen junakin kiihdytti vauhtiaan ja aurinko alkoi paistamaan. Mukana meillä oli kaksi Provencen opaskirjaa ja hostelli varattuna Arlesista sekä hotelli Marseillesta.

1. kohde: Nîmes. Tytöt löysivät asemalta areenalle :)

Nîmesissä meillä oli muutama tunti aikaa seikkailla ennen kuin paikallinen juna veisi meidät Avignoniin. Pitkän matkan päätteeksi meidän teki ensiksi mieli mennä museon kahvilan terassille, josta oli näkymät suurelle aukiolle. Turisti-info sijaitsi ihan vieressä, josta saimme hyvän vinkin käydä läheisessä suuressa puutarhassa, jonka kukkulan huipulla olisi ollut näköalatorni, mutta meille riitti ajan puitteissa myös kaunis puutarha vesiaiheineen. Kaikkialla oli ihanan vihreää ja vehreää. Nîmes vaikutti melko tiiviiltä kaupungilta, jossa kuitenkin lähes jokaisella kadulla tuntui olevan jotain mielenkiintoista. En tiedä johtuiko tämä alkuinnostuksesta vai mistä.

Espressokuppimme Fosterin suunnitteleman museon kahvilaterassilla.

Yllätykseksi löytyi vesipuutarha aivan keskustan tuntumasta.

Nïmesin 3 koiraa ikkunalla seuraamassa aukion tapahtumia.

Nîmesistä puolisen tuntia koilliseen on Avignon, jossa meitä vastassa oli Alexis veljensä kanssa veljen avoautolla. Alexis ei asunutkaan ihan Avignonin vieressä niin kuin olin luullut, vaan toisessa kylässä, Laudunissa, jonna matkaa oli autolla hieman päällä puoli tuntia. Siellä meitä olikin vastassa heidän äitinsä ja koira. Yövyimme heidän luonaan kaksi yötä, jonka aikana vieraanvaraisuus oli uskomatonta.

Mahtava vastaanotto Laudunissa. Tämä asuste oli päivän pukukoodi pienten lasten kerhonvetäjälle.

Seuraavana päivänä, kun Alexis lähti töihin, hänen veljensä lähti kierrättämään meitä avoautollaan ympäriinsä. Näimme Pont du Gardin, joka oli komea ja suuri, ja jonka parkkipaikalle silmälasini tippuivat huomaamattani eikä niitä koskaan tietenkään löytynyt. Ilma oli aurinkoinen vielä aamupäivällä, joten Avignoniin matkatessamme avoauton katto taittui kätevästi taakse.

Komea Pont du Gard, jonne silmälasini hävisivät. 

Ilma sen kuin parani, joten kuskimme heitti katon takaluukkuun ja huristimme avoautolla kohti Avignonia.

Vauhdin hurmaa takapenkillä.

Avignon ja Palais des Papes.

Eräs monista linnoista. Ehkä tuleva linnani? Tosin tällä linnalla on liian surullinen historia, miten sen omistaja menehtyi haisteltuaan myrkytettyä ruusua.

Paras viini. Côtes du Rhones Villages, Grande reserve. Illallinen Peyrouseilla.

Laudunin upean illallisen ja öisen keskellä peltoa olleen Toto Clubin vilkaisun jälkeen, Peyrouset päättivät heittää meidät Beaux-de-Provencen kautta Arlesiin!!! Tämä vain koska B-d-P:een ei pääse kuin autolla, mutta on hyvinkin näkemisen arvoinen, joten vanhemmat päättivät tehdä pienen sunnuntaireissun meidän kanssa, vaikka herra Peyrousen pitiki olla Laudunissa takaisin jo iltapäivästä tennisottelunsa vuoksi. Tällaista ystävällisyyttä emme olleet osanneet odottaa lainkaan.

Ihana aamiainen Peyrousen perheen luona.

Sara, Roberta, Jana, Alexis, Gaia(koiranpentu) sekä rouva ja herra Peyrouse.

Beaux-de-Provence. Ja ai että se olikin kaunis kaupunki.

Laventeleita ei näkynyt kuin kuivattuna, sillä ne kukkivat näin pari kuukautta myöhemmin eivätkä vielä huhtikuussa.

Peyrousien jätettyä meidät Arlesiin mikään ei tuntunut enää miltään sillä meitä oli kohdeltu liian hyvin. Päivä alkoi heti mennä alamäkeen, kun hostellimme ei ollut auki vielä kun saavuimme. Menimme siis kahvilaan odottamaan, jossa saimme surkeaa palvelua ja aivan väärät juomat ylihintaan. Onneksi Roberta löysi laukustaan rouva Peyrousen antamia keksejä, joten mieli parani heti. Päätimme loppupäivästä tutustua Arlesiin ja sen viinivalikoimiin tietämättä että tulisimme olemaan jumissa siellä lähes kolme päivää.

Peyrouseilta saadut keksit pelastivat päivän Arlesissa.

Arlesista löytyi myös tunnelmallinen viinibaari :)

...ja matka taittui hotlaa kohti ostoskärryissä.

Kaunis vappuaamu sarasti.

Vappua vietin tänä vuonna Arlesissa sillä lähes mikään ei ollut auki eivätkä bussit kulkeneet joten emme päässeetkään kahdeksalta aamulla rannalle. Olimme siis jumissa Arlesissa. Mutta onneksi jo yhdeksän maissa kaduille alkoi ilmestymään hienoihin asusteisiin sonnustautuneita paikallisia. Annikin kertoi tulevansa Arlesissa käymään samana päivänä. Heillä oli Mikan kanssa vähän eri tahti kuin meillä, siis noin 10 kylää päivässä, minkä mahdollisti vuokra-auto.

Kulkueen pienimmätkin oli puettu tradition mukaan.

Kulkue oli hyvin pitkä; naisia, miehiä, lapsia, hevosia, päivänvarjoja ja upeita pukuja.

Van Goghin maalaaman Café la Nuit:n lounas.

Arlesin areenalla kihlattu pariskunta, Anni ja Mika ♥ 

Arlesin kohokohta päivälle oli sen areenalla tapahtuva show, jossa koko kaupungin läpi kulkenu kulkue ryhmittyi ja sitten katteltiin hevosilla ratsastavia miekkosia ja naikkosia hienoissa puvuissaan. Tämän huvin lisäksi areenalla nähtiin modernia härkätaistelua tai pikemminkin härkää pakoon juoksevia poikia. Ideana heillä oli viedä härän päähän sidottuja koristeita ja ehtiä sitten härkää pakoon turvaan aidan toiselle puolelle.

Hurraavaa kansaa lierihatuissaan.

Hoplaa! Ja niin se mies lentää yli aidan härkää pakoon.

Onneksi 2.5. ei ollut enää juhlapäivä ja pääsimme siten koulubussilla Saintes-Maries-de-la-Meriin. Ajatuksena oli päästä rannalle, käydä haistelemassa meri-ilmaa, tervehtimässä flamingoja. Aamu kahdeksan aikoihin kylä oli varsin kuollut. Onneksi löysimme kuitenkin flamingot, myöhemmin torin jolla myytiin kaikkea ihanaa kuten mausteita, juustoja ja suuria herkullisia appelsiineja. Myöhemmin päästiin myös kiipeämään kylän kirkon katolle, jolla sai hengailla.

Flamingoja Saintes-Maries-de-la-Merissä.

Kirkon harjakatolle pääsi kiipeämään ja katselemaan maisemia yli kylän merelle.

Kun olimme katsastaneet kylän läpikotaisin, päätimme et nyt oli yritettävä Aigues-Mortesiin, jonne ei ollut busseja sillä muuten oltaisiin taas löydetty itsemme jo liian tutusta Arlesista. Niinpä tytöt liftasivat sitten sinne. Päästiin nuoren miehen kyytiin, joka oli ensimmäistä viikkoa näillä seuduilla eikä siis tiennyt, että A-M sijaitsi hieman kauempana ja sinne taisi ajaa 20min. A-M on hieno muurein ympäröity kaupunki, jonka voi tarkastella hyvin kävelemällä sen ympäri muureja pitkin. Koska halusimme olla varmoja, että pääsemme kuitenkin Arlesiin yöksi menimme vikalla bussilla Nimesiin ja sieltä junalla Arlesiin. Kyllä tuli ajoneuvoja käytettyä sinä päivänä. Paikallisbussit ovat nähtävästi suurimmaksi osaksi koululaisille, sillä siinäkin bussissa oli vain nuoria, jotka lauloivat bussikuskin radion mukana. Jes.

Aigues-Mortesissa tuuli niin kovaa, että mekon helma meinasi nousta korviin!

Muurien ympäröimä kaupunki on tiivis pikku yhteisö, mutta muurien toisella puolella kaupunki loppuu yllättäen ja kaukana siintää vain merisuolakukkulat.

Vihdoin kolmen yön jälkeen pääsimme vaihtamaan maisemaa kunnolla ja saavuimme junalla Marseilleen! Tuo suursuurkaupunki, jonka keskustassa hotellimme sijaitsi, mukavan matkan päässä asemalta. Ainoastaan mitä huomasimme Marseillessa olevan niin totta oli että rikkaat asuivat laitakaupungilla ja keskustassa oli köyhemmät ja varsinkin etniset ryhmät. Illalla kaduilla ei näkynyt yhtään naista. Kahvilat ja baarit täyttyivät vain miehistä. Keskustassa emme niin pitkään viettäneetkään aikaa vaan heti kun olimme saaneet jätettyä tavarat hotelliin (jossa ei ollut hissiä, koska sehän oli vain kahden tähden hotla, eikä laukunkantopalvelua vaikka huone oli ylimmässä kerroksessa) lähdimme yleisillä Corbusierin Cité Radieusea katsomaan. Ehdimme vielä kävellä sieltä rannalle ennen kuin tummat pilvet lähestyivät uhkaavasti. Illalla kävimme syömässä sellaisen buffetin että sen jälkeen oli vaikeuksia nousta ylimpään kerrokseen portaita pitkin.

Marseille!!!

Hotellimme läheltä löytyi hyvä kahvipaikka, jossa nautimme joka aamu euron sumpit.

Corbun mittakaavaukko ja neidit.

Detaljiikkaa.

Cité Radieuse tuli tarkasteltua kaikilta kulmilta. Betoninen penkkikin löytyi parkkipaikan vierestä.

Hoplaa katolla!

Päiväkoti oli käytössä katolla. Siellä ne pikkuiset lapset leikkivät betoniviidakossa, jee.

Ranta, vihdoin! Tuuli meinasi viedä meidät mennessään.

Marseillen keskustan muotia... näköjään 70-luvun haalareille on vielä kysyntää.

Vanhassa satamassa oli Marseillen fiilis maalattu seinälle.

Marseillen satama sekä kukkulan laella oleva katedraali.

Pieni buffet pelkkien jälkkärien osalta...

...jonka jälkeen olo oli tällainen. Kukaan ei pystynyt nousemaan enää hotellin sängystä.

Oh, Cassis. Siinä vasta ihana paikka kalkkikivikallioineen. Jos jossain niin noissa maisemissa mieli lepäsi. Turkoosi vesi, raikas lämmin ilma, pieni kylä, jylhät kalliot. Viivyimme pitkään iltaan asti täällä kylässä sillä Marseille ei enää houkutellut meitä takaisin. Kävimme veneajelulla katselemassa calanquet'ja, jonne toiset olivat tulleet purjeveneillään tai kenties jotenkin mantereen kautta. Nuo poukamat silti näyttivät pieniltä paratiiseilta ja mieli teki kovasti pulahtaa muiden tavoin veteen.

Cassis ja kukkaistytöt.

Cassiksen markkinat torilla.

Botskiajelulla kohti calanquet'eita eli kalkkikivikallioita!

Vesi oli hurmaavan turkoosia.

Kalliot olivat komeita, vesi kirkasta ja kiusaus pulahtaa kova.

Kiivettyämme toiselle puolelle kukkulaa, avautui sieltä hienot näkymät kohti Cassista.

Viihdyimme hyvin pikkukylässä auringonlaskuun asti.

Päivä merellä poltti Janan selkään siivenmuotoiset jäljet.

Viimeisenä päivänä meillä oli ohjelmassa Aix-en-Provence, jonne menimme junalla kiivettyämme ensin ihastelemaan näkymiä Marseillen pyhiinvaelluskirkolta. A-e-P on hieno kaupunki, jossa on ties kuinka monta suihkulähdettä. Kiersimme siellä ihastellen vehreyttä, lähteitä ja kaupunkia. Viimeisen illan kunniaksi söimme oikein hyvin hienossa ravintolassa, joka oli tietenkin suihkulähteen vieressä, jolla mies soitti kitaraa ja nainen lauloi. Seuraavana aamuna ehdimme käydä vielä ostamassa niitä mielettömiä tuoreita halpoja hedelmiä, jotka sulavat suuhun. Sen jälkeen edes mitkään Nancyn hedelmistä eivät maistuneet millekään, vaikka tiedän niiden olevan vielä vetisempiä Suomessa.

Viimeinen päivä, varustuksena litra vettä.

150m merenpinnan yläpuolella sijaitsevalle pyhiinvaelluskirkko Notre-Dame-de-la-Gardelle oli jyrkkä nousu. 

Näkymät kaupungin ylle. Tällaista maisemaa oli joka suuntaan paitsi merelle. Kaupunki tuntui vain jatkuvan.

Merenrannassa oli aivan oma tunnelmansa.

Tytöt olikos se nyt maailman pisimmällä penkillä kalastajien kera.

Aix-en-Provence!!!

Suihkulähteitä oli oikeasti korttelin välein. Ainakin vedestä oli otettu kaikki irti tässä somassa kaupungissa. Ihana hengähdys Marseillesta.

1.luokassa takaisin Nancyyn. Matkaeväät sen mukaan: tuoreita hedelmiä torilta, Provencen mansikoita, suklaata ja punaviiniä.