Neiti on muuttanut, joten posti ei löydä enää perille tällä osoitteella
6 Rue Sébastien Leclerc
54000 Nancy
France

perjantai 31. joulukuuta 2010

Pariisi, Emma, Helsinki.

Päivä Pariisissa ei koskaan mene hukkaan. Varsinkaan, kun saa mahdollisuuden tavata Emman, joka oli saapunut hieman aikaisemmin sinne Austraaliasta. Nancyssa oli 10cm lunta sinä aamuna, kun aurasin tietäni juna-asemalle matkalaukulla. TGV myöhästyi vain hieman aikataulusta, ja Gare de l'Estillä jaettiin infoa kuvituksineen, kuinka juna joutuu hidastamaan vauhtiaan, jotta jääpalat raiteilla eivät rikkoisi ikkunoita. Kyllä alla silti kolisi enemmän kuin koskaan Pendon kyydissä. Päivä oli mahtavan aurinkoinen, melkein kuin olisi ollut kesä jos varpaat eivät olisi jäätyneet. Kiersin Emman, Emman vanhempien ja appivanhempien mukana kaupunkia ja näin jälleen uuden osan Pariisia. 

Olisin ollut päivän lopussa aivan hukassa Gare du Nordilla ilman Francois'n apua. Mutta nyt olin hyvissä ajoin oikeassa junassa ja lentokentällä. Kunnon lentokenttävaikeudet alkoivat vasta seuraavana päivänä, joten olin onnekas, että pääsin vain 2,5 tunnin viivästyksellä Suomeen.
Le Panthéon
Sacré Coeur, Emma ja Sara.
Hoplaa! Oikealla oleva mies seurasi tiiviisti meidän kuvausessiota.
Emma, Emman vanhemmat, Stéphanen vanhemmat. Oli ihana päivä teidän kanssanne! Merci beaucoup!!!
Vaikka olin ollut vain kolmisen kuukautta poissa Suomesta, silti oli jotenkin kiva palata takaisin hetkeksi. Tuntuu ainakin kunnon talvelta tällä lumimäärällä sekä näillä pakkasilla, että voi sanoa viettäneensä kunnon talven. Jostain kumman syystä korva havaitsee kaiken ranskan, jota puhutaan lähietäisyydellä. Parasta tässä lomassa on kuitenkin ollut kaverit, perhe, tutut piirit ja sauna. Eikä sisällä tarvitse palella koskaan. Luksusta.
Ensimmäinen päivä takas stadissa ja tytöt kaappasivat mut kunnon seikkailulle, joka alkoi pulkkailun ja minttukaakaon merkeissä. Pieni lumishokki Pariisin jälkeen, 65cm. Ootte ihanii! Ihan über jepaa! (voiks näin sanoo...?)
Heti ekana iltana rokkikeikalla. 
Aitoa suomalaista meininkiä Peer Güntin tahtiin. Miesten nyrkit nousivat ilmaan eturivissä.
Hki: sisällä +20,5C, ulkona -20,5C. Ja tästä se vielä kylmeni. Eikä lumisade loppunut millään.
Kaikenlaista sitä sattuu ja tapahtuu kylmässäkin ytimessä. Auto roihahti ilmiliekkeihin pääpostin edessä. Poliisi ja palomiehet saapuivat pian tämän jälkeen.

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Strasbourg & les marchés de Noël

Strasbourgin juna-asema. Viimeksi olin täällä jumissa lakkojen vuoksi, mutta nyt ehdin ihaillakin sitä.
Lähdettiin Sallan kanssa päiväreissulle Strasbourgiin ennen joulua. Puksutimme junalla 1t25min Saksan suuntaan. Tarkoitusksena oli niin tutustua kauniiksi kehuttuun kaupunkiin kuin katsella hieman joululahjoja suurilta joulumarkkinoilta. Jo asemalla meille sitten tungettiinkin käteen näihin markkinoihin perustuva kartta. Pieniä hökkeleitä oli ripoteltu ympäri keskustaa ainakin kahdeksaan eri paikkaan. Hökkeleissä myytiin käsitöitä, paikallisia herkkuja, kuumaa viiniä, suklaata, koristeita ja mitä nyt yleensä joulumarkkinoilla myydäänkin. Oli mukavaa olla viikonpäivänä, sillä olen kuullut viikonlopun aikamoisista väenpaljouksista. Tiistainakin kyllä tuli vastaan amerikkalaisia ryhmiä "I  Paris"-paitoineen. 

Sallan italialaiset ystävät liittyivät iltapäivällä seuraamme. Sitä ennen ehdimme kiipeämään katedraalin torniin ja katsella lumoutuneina lumisia kattoja. Alapuolinen maailma tuntui pienoismallilta. La petite France oli myös hyvin pieni, mutta kaunis. Pimeys taisi laskeutua jo siinä viiden paikkeilla, jolloin keskusta näytti toiselta kaikkine jouluvaloineen. En kyllä yhtään ihmettele, että tässä kaupungissa saattaa kiertää useamman kerran ympyrää ja suuntavaisto saattaa pettää.
Kukas se sieltä kurkkaa? Kuusi ja prinsessa seikkailivat joulun pääkaupungissa.
 Juustoja, mmmmmmm.
 Suomalaistytöt kanaalin varrella.
 La petite France. Pieni Ranska. Kanaali ympäröi Strasbourgin keskustan ja sen yhtä osaa kutsutaan pieneksi Ranskaksi.
 Joulukojujen joulukoristevalikoima oli iloisen värikäs.
 Strasbourgin katedraali. Aurinko alkoi kauniisti paistamaan lounaan jälkeen.
Puolessa  välissä sai ihailla alhaalla olevaa luistinrataa ja menoa.
Näkymä katedraalin huipulta. Lumiset katot olivat lumoavan jyrkkiä. Miten tuollaisella ullakolla voi joku asua?
88m kierreportaita ylös ja alas. Vähemmästäki menee pää pyörälle.
Kippiiiis! Danone, Salla, Giorgia. Italialaiset liittyivät seuraamme kuuman viinin kera :)
Super turistifiilis.
 Alsacen olutta. 
 Keskustan tilataidetta. Sinisin jouluvaloin yltäkyllästetty puu oli todella kaunis.
Eräällä tiellä roikkui vaatimattomasti kristallikruunuja rivissä.
Kaupungin joulukuusen juurelle oli ilmestynyt pieni luminen kylä. Tämän reissun jälkeen olin jo melko joulufiiliksissä.

tiistai 28. joulukuuta 2010

Fête des Lumières (Lyon)

La fête des lumières, valojen festivaali, on nelipäiväinen tapahtuma Lyonissa, mikä sijoittui tänä vuonna ajalle 8.-11. marraskuuta. Festivaalin juuret juontavat vuodelle 1643, jolloin kaupunkiin iski rutto. Ja niinpä raatimiehet lupasivat kunnioittaa Mariaa, jos kaupunki säästyisi. Siitä lähtien juhlallinen kulkue on tullut Forvièren basilikalle sytyttämään kynttilöitä ja antamaan kolehdin Marialle. Näin Lyon juhlistaa päivää, jolloin se oli pyhitetty neitsyt Marialle. Traditioon kuuluu myös, että kaupungin asukkaat sytyttävät ikkunoihinsa kynttilät 8.11.

Esn tarjosi Lyoniin bussimatkat suopeaan hintaan, joten täytyi mennä katsastamaan oliko tuo kaupunki yhtä charmikas kuin vuonna 2002. Ja olihan se. Vanhan kaupungin kapeat kujat, teesalongit, kaksi jokea, näkymä Notre Damelta kukkulan laelta sekä hienot aukiot tekivät yhä vaikutuksen. Keskustaa pidemmälle emme edes ehtineet, vaikka hytisimme kylmässä ilmassa 12 tuntia. Pimeys tuli jo viiden paikkeilla ja kuudelta kaikki valot syttyivät yhtaikaa. Olimme silloin kukkulalla, josta saattoi katsella tätä kokonaisuutta.

Vin chaudia eli hehkuviiniä myytiin joka kulmalla. Hinta vaihteli kahdesta eurosta siihen mitä tahtoi maksaa. Tosin laatu vaihteli saman verran. Kaikki pienet kojut ja ruokien myyminen kaduilla muistutti Espanjan kyläjuhlia, josta ei puutu väkeä, ei juotavaa, ei ruokaa. Väkeä oli niin paljon, että kaikkiin ravintoloihin, baareihin ja kahviloihin muodostui jonoa. Teitä oli järjestelty yksisuuntaisiksi väyliksi, mutta bajamajoja ei näkynyt missään.

Kohteita ja taidetta oli niin paljon, että kartan avulla saattoi löytää vain suurimmat spektaakkelit. Mutta kun välissä oli pienempiä valoteoksia, ei voinut olla varma mitä tuli nähtyä ja mitä jäi välistä. Taas kerran pieni poika tuli kyselemään ja selittämään minulle jotain ranskaksi enkä ymmärtänyt mitään. Yritin uutta taktiikkaa ja vastasin kysymyksellä, mutta poika ei näyttänyt ymmärtävän sitä vaan vastasi "Eh? Eh?"

Lyon on tunnettu kuulema makkaroistaan, mutta sinne täytynee palata sillä tällä kertaa jäi kokeilematta nuo makkarat uuden viinin soosissa.
Kameran laukauksia liiloilla hanskoilla.
Lyon muistuttaa hieman Pariisia joen verteen pystytettyine ihastuttavine kirjakojuineen.
Kadunkalusteita. Flamants roses et lampounettes. 
Jana ja Sara valloittamassa kukkulaa.
Notre Dame de Fourvière
Jana, Lyonin leijona kylpyammeessa ja Roberta.
Hommage a Barholdi. Kaikki värit olivat peräisin muuttuvista valoista, vaikka patsas näytti todella maalatulta.
Kaupungintalo ja ooppera. Traboule de lumière.
Ihmisvilinää. Kapealla kujalla ei päässyt kulkemaan kuin yhteen suuntaan. Tunnelma oli yhtä tiivis ja ihmiset runsaslukuisia myös viereisillä suuremmilla kaduilla. Meno muistutti Espanjan kyläjuhlia.
Jungle urbaine. Urbaani viidakko. Sisäpihalle sai jonottaa parikymmentä minuuttia löytääkseen itsensä oudosta maailmasta. Jopa patsas sai minut hypähtämään ilmaan, kun se valaistiin kriittisellä hetkellä vain kahden metrin päässä minusta. Muuten siellä oli niin pimeää, etten ollut huomannut patsaita. Loppuen lopuksi tila oli jännittävä ja äänimaailma koostui lähinnä eläinten äänistä.
Monument Air. Ensimmäinen teos, joka oli juuri sitä mitä odotin festivaaleilta. Kirkon koko fasadi oli animoitu valoilla ja äänet ja musiikki toimivat niiden kanssa luoden hämmästyttävän kokonaisuuden. Kirkon sisällä oli live kuoro sekä ilmainen vin chaud tarjoilu.
La source de lumière. Valonlähde. Mystinen lähde, joka oli täynnä valoa eikä vettä. Kalatkin olivat omissa lasimaljoissaan.
Perspectives Lyriques. Lempiteokseni, jossa julkisen rakennuksen fasadi muutti muotoaan ja valot vilkkuivat musiikin tahtiin.
Un Air du Large. Teosta pystyi katselemaan vain yhdeltä suunnalta, jolloin suihkulähteeseen heijastetut valot muodostivat kolmiulotteisia hahmoja. Muualta teos ei auennut lainkaan.
Passarelle lumière & Arc en ciel d'éolinnes. Täältä se seikkailu alkoi ja tänne se päättyi.
Eolight. Tuulimyllyt pyörivät väriä vaihtaen joen toisella puolen.
Bellecour. Saippuakuplia, musiikkia, värejä, liikettä, "ekologisuutta", maailmanpyörä. Semmonen oli se valojen juhla :)