 |
| Kölnin katedraali, jonne Gerhard Richter oli tehnyt uusia lasimaalauksia 2007. |
Projektikurssiin liittyi kolmen päivän ekskursio Saksaan. Reissu oli tarkoitettu meidän projektilaisille sekä neljännen vuosikurssin asuntokurssilaisille koulun järjestämänä. Kohteena oli yksi päivä Kölniä ja kaksi päivää Esseniä. Hämmästyttävin asia reissussa oli ehkä porukan hajanaisuus. Tuntui kuin olisi tippunut parilliselle vuosikurssille, joka on täynnä pieniä kaveriporukoita, mutta kokonaisvaltainen yhteishenki puuttui. Herra Beaudouin ei ollut mukana reissussa, mutta neljännen vuosikurssin naisproffa piti jytiä ja aikataulusta kiinni paremmin kuin olisin Ranskassa olevan mahdollista.
 |
| Rudolf Schwarz: Museum für Angewandte Künst (1957) sisältää mm. Aallon tuoleja design-puolella. |
Ohjelma oli kuorrutettu tietysti arkkitehtuurilla. Kölnissä upein kohde oli Zumthorin museo kokonaisuudessaan. Tietenkään kukaan, joka oli käynyt Valsin kylpylässä ei ollut yhtä otettu museosta kuin mitä me muut oltiin. Vanhan kirkon raunioiden päälle oli rakennettu uudelle taiteelle tilat. Museo kätki sisäänsä myös muita mielenkiintoisia tiloja kuten kabinetteja, lukuhuoneen ja torneja.
 |
| Peter Zumthor: Kolumba Museum (2007) |
 |
| Museon alimpaan kerrokseen kätkeytyi kirkon rauniot. |
 |
| Ylimpään kerrokseen mentiin hissillä, mutta alas tultiin kapeita pitkiä portaita. |
Pimeän laskeuduttua jotenkin ihmeellisesti päädyimme suurella osalla porukkaa samaan paikkaan syömään ja juomaan. Seuraavaksi löysimme porukalla "teatteribaarin", joka oli varmaankin niitä harvoja paikkoja, joissa saa polttaa sisällä kunhan yksi porukasta täytti ja allekirjoitti kaavakkeen, jossa toteaa olevan tietoinen ja hyväksyy sisällä polttamisen tms. Ensimmäisen kerran törmäsin tällaiseen käytäntöön. Omituista saksalaista byrokratiaa. Miten kuvittelin paperisodan olevan olemassa vain Ranskassa?
 |
| Hämmentävä suuri joulupukki toivotti meidät tervetulleiksi Kölnin joulumarkkinoille ja ravintola-/baarikortteleihin. |
 |
| Rudolf Schwarz: Gürzenich Hall (1447 ja 1955) |
Toisena päivänä näimme vielä Schwarzin rakennuksen Kölnissä ennen Esseniin lähtemistä. Uusi rakennus oli rakennettu periaatteessa vanhan kirkon raunioiden ympärille, jota saattoi sitten katsella suurista ikkunoista. Muuten keskus sisälsi kokoustiloja, jotka muistuttivat kovin ruotsinlaivojen saleja... Hissi ei vienyt kerrokseen 2, mutta joihinkin puolikkaisiin kerroksiin kylläkin.
 |
| Kongressikeskus oli rakennettu kunnioittamaan osaksi tuhoutunutta kirkkoa. |
 |
| Kellarikerroksesta löytyi tiilimuurausta ja tunnelmallisia tiloja. |
Toinen päivä kului Essenissä sijaitsevalla vanhalla teollisuusalueella, joka oli niin suuri ettei viisi tuntia riittänyt sen näkemiseen. Meille oli sovittu tapaaminen SANAAn suunnittelemaan kouluun, jonka esitteli siitä täysin haltioitunut amerikkalainen mies. Alue kuuluu Unescon perintökohteisiin ja on OMAn suunnittelema.
 |
| Zollvereinin tehdasalue Essenissä. |
 |
| kierrätysmateriaalipaviljonki |
 |
| SANAA: Zollverein School of Management and Design (2006) |
 |
| upea lattiaan upotettu lasiseinäinen auditorio |
 |
| epäilyksen katse: toimiikohan tämä koulu käytännössä lainkaan... |
 |
| Koulu oli tyhjää täynnä. Ei oppilaita, ei opettajia, ei väliseiniä, ei kalusteita. Mutta yksi amerikkalainen heppu, joka kehui rakennuksen maasta taivaisiin ja ylisti sen yhteyttä ympäristöön. Neljästä kerroksesta löytyi yhteensä kahvila sekä vahtimestari alakerrasta, pienoismalli, 2 punaista sohvaa ja komeat koko korkeuden kattavat verhot. Betoniseinien sisällä kulkee patterit koko rakennuksen korkeudelta, joten rakennus ei kaipaa muuta lämmitystä ja siten ulkoseinistä on pystytty tekemään myös todella ohuet. Erään siellä vierailleen arkkitehdin ainoat sanat rakennuksesta: "Nice object." |
 |
| OMA: Ruhr Museum (sekä koko aluesuunnitelma 2002-2010) sijaitsee entisessä hiilikaivoksessa. Liukuportaat vievät 24m korkeuteen, josta voi aloittaa kierroksen. |
 |
| Toisessa päässä oli oranssin neonvalon valaisemat huikeat portaat, jotka veivät 24m alaspäin. |
 |
| Toisessa päässä oli sijainnut hissi ennestään. Nyt siinä roikkui alueen rakennusten pienoismallit. |
Viimeisenä päivänä kuljettiin bussilla kohteesta kohteeseen. Heti aamusta meillä oli opastettu kierros Aalto-teatterissa. Oli ulkona ihan semmonen fiilis kuin ois ollu Rovaniemellä. Tämä rakennus on kuitenkin toteutettu Aallon kuoleman jälkeen, joten hänen viimeistä kädenjälkeä siinä ei näy. Silti se oli reissun parhaimmistoa arkkitehtuurin kannalta, vaikka olikin kilpailuvoitto 50-luvulta.
Meillä oli todella hyvä opas, joka oli perehtynyt aiheeseen. Mutta hän päätti kaikista 50 henkilöstä vetästä mun tukasta ennen siirtymistä lavasteiden taakse tietämättä, että joukossa oli kaksi suomalaista. "On kolme sääntöä ennen kuin siirrymme takahuoneisiin. Yksi; minä kuljen ensimmäisenä. Kaksi; tuolla on paljon ovia, joten pysykää näköetäisyydellä edellisestä, jotta tiedätte mistä ovesta kulkea. Kolme (hän lähestyi minua); älkää koskeko mihinkään. Jos nyt vetäisen näin teidän kaverin hiuksista (yksi nykäisy), niin se ei haittaa. Mutta jos 50 ihmistä vetäisee (kolme nykäisyä), niin nuo lavasteet ovat hajoavampaa mallia ja meillä on tänään täällä näytös. Joten älkää koskeko mihinkään." Suunnilleen tällainen oli tuo palopuhe, jonka jälkeen olin tuo kaveri, jonka hiukset pysyy päässä vaikka niitä vetäsee.
 |
| Alvar Aalto: Essenin teatteri (1959) |
 |
| lavasteiden takana |
 |
| takakäytävä ylimääräisine tuoleineen |
 |
| kyllähän sillä teatterilla on yllättävän paljon syvyyttä... |
 |
| ...sekä 12m syvyydessä valtavat varastot, jonne kaikki kuskataan suuremmoisella hissillä |
Päivän museo oli tänä vuonna valmistunut Folkwang Museum. Tämä oli kenties reissun pettymys. Museo oli aivan valtava, mutta sen heikoin kohta oli valaistus, kun huoneisiin oli puhkottu ikkunoita ihmeellisiin korkeuksiin ja vähän kaikkialle. Arkkitehti oli halunnut, että museo oli teoksia varten ja vaatimaton niiden rinnalla, jotta teokset eivät jäisi sen varjoon. Rakennus olikin melko yksinkertainen laatikko, mutta se ei silti toiminut. Joissain huoneissa valo tuli aivan väärästä suunnasta, jolloin taulu vain heijasti takaisin.
 |
| David Chiperfield: Folkwang Museum (2010) |
 |
| Pienoismalli oli varmaan kuvatuin asia, kun kuvaus oli kielletty saleissa. |
 |
| Oltiin pikkusen hukassa lumipyryssä... |
Takaisin tulomatkalla pysähdyimme pikkuiseen kyläpahaseen, jossa lunta pyrytti niin valtavasti, että oli vaikeaa kiivetä edes kävellen kukkulan päällen. Teillä näkyi vain lapsia pulkkineen sekä muutama koiranulkoiluttaja. Kohteemme selvisi kukkulan päällä sijaitsevaksi eräänlaiseksi kirkoksi, johon kuului myös asuntoja. Tämä betonimöhkäle oli kovin omituinen uusi tuttavuus. Tunnelma oli jokseenkin karmiva ennen kuin joku sytytti spotit.
