Lähikyliä

Maaliskuu oli aikamoista matkustelua hieman yllätyksekseni, sillä virallista lomaa oli vain viikko maaliskuun alussa. Pitkät lomat ovat luvassa vasta nyt huhtikuussa, jolle mulla ei olekaan vielä suurempia suunnitelmia. Maaliskuussa ehdin kuitenkin kääntymään Venetsiassa, Bretagnessa, Pariisissa, Belgiassa ja Hollannissa. Tällainen matkustelu yllätti tosiaan itsenikin, joten nyt ajattelin huilata välillä ja nauttia myös ihan elämästä Nancyssa.

Katsotaan, kuinka pitkään maltan pysyä paikoillani, kun mahdollisuudet matkustaa Euroopassa ovat sen verran hyvät verrattuna Ouluun, joten kaikki ilo ja hyötyhän tästä on otettava irti. Nancyssa kuitenkin maltoin sen verran olla, että ehdin tekemään kaksi päivän pituista reissua lähiympäristöön. Noin puolen tunnin matkan päässä sijaitsee sekä Luneville että toiseen suuntaan Pont-à-Mousson. Lunevillessä pisti silmään siellä pyörivä suomalainen leffa nimeltä "The very cold trip" sekä baarikahvilan ikkunassa oleva mainos suomalaisesta muistaakseni teatterista.

Luneville

Herra Stanislaw I Leszczynskin (eli saman tyypin, jonka aukio on Nancyssa) yksi linnoista. 

Restauroitu sisäsiipi.

Kaarien läpi kuljettiin komealta pihalta puutarhaan.

bambi!!!

"Le Versailles lorrain". Linnaa kutsutaan Lorrainen alueen Versaillesiksi. Eikä ihme, onhan se nätti ku mikäkin.

Itse kyläkään ei ollut hassumpi. Kauniita värejä ja rauhallisia katuja lauantai iltapäivänä. 

 Pont-à-Mousson

Aukiolevia leipomoita oli 10m välein SUNNUNTAINA.  Tässä kolmen peräkkäisen leipomon toinen toistaan kauniimmat leivokset. Kuka tuosta nyt sitten osaa valita vain yhden?

Joko oon menny kasaan tai sitten tän sillan mitat ei ollu ihan eksakteja.

Kolmisenkymmentä joutsenta seurasi perässä patonginpalasten toivossa.

L'abbaye des Prémontrés eli premonstratenssiluostari, joka valitettavasti meni kiinni juuri nenämme edestä eikä ehditty kierrokselle vaan piti tyytyä katselemaan sitä ulkopuolelta.

Futis

Päädyin puolivahingossa seuraamaan yhtä odotetuinta jalkapallomatsia paikalliselle stadionille, jonne lähdin enemmän katsastamaan stadikan arkkitehtuuria kuin jalkapalloa, mutta kyllähän tietysti paikallisten rakastamalle urheilulajille piti antaa mahdollisuus. Sinä iltana Nancy kohtasi Ranskan suosituimman joukkueen, Marseillen. Peli oli loppuunmyyty ja katsomossa näytti olevan ainakin 90% miehiä. Kotijoukkue ehti hetken johtaa peliä avausmaalilla, mutta hävisi ennakkosuosikille kuitenkin lopulta 2-1.

Kannustustyttöjen Shakira-muuvit

Marseillesin sinivalkoiset kannattajat, joiden ääni kantautu stadikan toiselle laidalle.

draamaa

Nancy teki ensimmäisen maalin!

Stadikalla sai nauttia upeasta auringosta, joka laski pelin aikana.

Briey: Cité Radieuse "Unité d'habitation", Le Corbusier (1960)

Nancysta pohjoiseen päälle tunnin ajomatkan päässä sijaitsee Briey, jonne Le Corbusier on suunnitellut yhden viidestä "unité d'habitation" kerrostalokomplekseistaan. Berliinissä jäi kyseinen kohde käymättä niinpä tämä oli ensimmäinen Corbun komplekseista, jossa olen käynyt. En edes tiennyt, että yksi niistä oli rakennettu näin lähelle Nancya. Brieyssä sijaitseva betoninen kerrostalo on kunnostettu ja sen ensimmäisen kerroksen käytävä ja asunnot vastaavat alkuperäisiä suunnitelmia toisin kuin taas ylemmissä kerroksissa ovet, valaistus ja värit olivat erilaiset. Valitettavasti emme päässeet tutustumaan asuntoihin, kun ei riittänyt pokka tunkemaan jonkun asuntoon vedoten kameraan ja arkkitehtiopiskelijoiden kiinnostukseen. Ensimmäisen kerroksen museoituja asuntoja ei pääse katsomaan kuin viikolla. Harmi.

Metsäisen kaupungin kukkulalta löytyy komea kerrostalo lähes omassa ylhäisessä yksinäisyydessään. Sen viereen oli rakennettu aikoinaan supermarket, mutta se ei menestynyt, joten sitä ei enää ollut olemassa.

Talon nostaminen komeille pilareille sopi erityisesti mielestäni tänne. Pilareiden välistä vilisi takana olevan metsän puunrugot.

Ylimmän kerroksen näkymät eivät olleet hassummat. Kaukaisuudessa näkyi tuulimyllyjä.

Ulos aukeava hätäpoistumisporras oli pulujen suosiossa.

Alkuperäisen mukainen keskikäytävä ovenkahvoineen ja himmeine ovivaloineen.

Pidin erityisesti hätäpoistumisportaista, jotka roikkuivat ilmassa.

Corbun ihannemoduli.

Hämärän laskeuduttua valot alkoivat syttymään asuntoihin, toisilla vilkkui vain televisiosta heijastuva valo.

Parc naturel régional du Vexin français

Puiston toimisto sijaitsee vaatimattomasti linnassa, Théméricourtissa. Kuinka ranskalaista.

Kevään projektikurssiksi valitsin yhdyskuntasuunnittelun puolelta monsieur Verdierin "villes et paysage" eli kylät ja maisema -teemaisen kurssin. Tämä on osoittautunut ainakin tähän mennessä hyväksi ja mielenkiintoiseksi valinnaksi. Kurssia ei meinattu ensin edes järjestää, sillä sinne oli ilmoittautunut niin vähän paikallisia, mutta onneksi ulkkarit täydentävät ryhmää niin että pääsimme Verdierin oppiin. Meitä on siis kuusi ranskalaista, kolme italialaista, kiinalainen, tshekkiläinen ja minä. 

Heti jo toisella viikolla lähdettiin katsastamaan projektimme kaksi kylää, Gaillon-sur-Montcient ja Us. Nämä sijaitsevat Pariisista 45min luoteeseen, luonnonpuiston alueella. Toinen käynti alueelle on ensi viikolla. Kylät ovat pieniä, 650/1200 asukasta, mutta maisemat olivat upeat. Tällä seudulla ovat kuuluisat Pariisin maalaritkin, kuten van Gogh, käyneet maalailemassa maalaismaisemia. 

Verdier on hyvin sympaattinen ja enemmän oppilaiden tasolla kuin normaalisti opettajat täällä. Ensiksi olinkin hieman järkyttynyt, kun eräs paikallisista kutsui Verdieriä etunimellä. Hän pitää myös paljon Suomesta, varsinkin Porvoosta. Hän tuntuu olevan aidosti kiinnostunut projektista ja rohkaisee siten oppilaita. Verdier pitää yhä yhteyttä ensimmäiseen ryhmäänsä kanss, jossa oli myös Xavier. Siksi olikin huvittavaa nähdä vuosien takaisia kuvia heidän projektistaan.

Ensimmäinen illallinen majapaikassa, tshekkiläistä valkosipulisoppaa.

Käytiin myös maatilalla, joka viljelee ekologisemmin eikä käytä maata köyhdyttäviä tuholaisaineita.

Muoti oli maaseudun mukainen. Mutakengät olivat pop.

Nykymaanviljelyä sumuisessa säässä.

Gaillon-sur-Montcient ja kylän kissa, joka viihtyi minibussimme renkaalla. Minibussi on aivan samanlainen kuin Oulun minibussit. Ja vielä sininenkin.

Gaillon-sur-Montcient, vanha keskusta.

Kylä sijaitsee laaksossa, jonka rinteiltä oli hienot näkymät.

Kevät.

Kylän kartoitusta ryhmähengessä.

Tartiflette, paikallisten kokkausvuoro. Viiden päivän aikana tuli syötyä niin paljon perunaa, että tuli melkein sellainen olo kuin olisi ollut Suomessa.

Us: kirkko ja "keskusta"

Keskustassakin oli vielä maatilan eläimiä.

Jonkun vaatimaton puutarha...

Kylästä löytyi myös kartano.

Viimeisenä yönä valmistimme kaupungin valtuutetuille analyysin näkemästämme.

Ryhmäkuva linnan rappusilla esittelyn jälkeen. Rankka mutta antoisa viikko takana.

Freiburg vai Fribourg?

En meinannut ehtiä edes hengähtää edellisestä reissusta, kun huomasin, että kolmas vuosikurssi oli menossa päivän exculle. Menin kysymään, että pääsisikö mukaan ja sehän passasi, joten helmikuisena perjantai aamuna hyppäsin koululle varattuun minibussiin. Onnekseni olin tavannut edellisenä iltana ranskan tunnilla yhden kiinalaisen, jonka kanssa saattoi jutella reissussa koska en tuntenut muuten ketään tuolta vuosikurssilta. 

Reissua oli mainostettu "Fribourg" nimellä. Olin mieltänyt tämän Freiburgiksi, tuoksi eko-kaupungiksi Saksassa. Tarkistin vielä kuitista, että kyllä siinä luki Fribourg eikä Freiburg ja google heitti haulla minut Sveitsin puolelle. Aamulla en vielä siis tiennyt olinko menossa Saksaan vai Sveitsiin, sillä molemmat olivat mahdollisia. 

Kolmisen tuntia pikkubussissa, Colmarin läpi, uneliaita ranskalaisia lasti täynnä, aamu kymmeneltä astuimme pirteään ilmaan, Freiburgiin. Kolmoset olivat tehneet syksyllä tänne jo yhden reissun ja siksi toisessa bussissa olikin tilaa. Nyt meitä opasti kuitenki 3 arkkitehtia ja katsastelukulma oli enemmän rakennusten arkkitehtuurissa kuin yhdyskuntasuunnittelun puolella. Käytiin katsomassa mm. juuri valmistuvaa täysin puista passiivikerrostaloa sekä kauemmas keskustasta restauroituja 60-luvun kerrostaloja, jotka oli päivitetty passiivitaloiksi.

Ala-asteelta puuttui selvästi potkulautaparkki.

Melko uusi koulurakennus. Olisiko ollut yläaste tai lukio tai molemmat.

Aukion reunalle oli noussut harmaa betonimöhkäle, joka kätki sisäänsä kaksi eri kirkkoa.

Kirkkosalit oli laajennettavissa keskikäytävälle betonisten siirtoseinien avulla.

Sinistä taivasta alkoi näkymään iltapäivän puolella. 60-luvun talojen parvekelaajennukset.

Vanhassa keskustassa vesi on läsnä.

Lounaan ajaksi menimme vanhaan keskustaan, jossa syöminen jäi toissijaiseksi, kun piti ehtiä juosta kiinalaisen kanssa hieman aluetta läpi ja katsastaa kaunis vanha kaupunki. Lounaan jälkeen meille esiteltiin Vaubanin alue. Oli hyvinkin mielenkiintoista kuulla siellä asuvan arkkitehdin esittely alueesta ja sen erikoisuuksista, vaikkakin vahva saksalainen aksentti ranskan kielessä oli haastava. Vaubanissa kaikki kulkivat kävellen/fillarilla/potkulaudalla/yksipyöräsellä. Ja niitä lapsiahan riitti joka sivukadulle ja puistokaistaleelle. Fiilis oli hyvinkin keväinen.

Katunäkymä oli sympaattinen. Kadut olivat täynnä fillareita.

Kuuluisa Vaubanin alue, joka on entinen Ranskan sotilastukikohta mutta nykyisin kuuluisa ekoalueena.

pupu

Ekotaloja aurinkopaneelein. Tien oli vallannut leikkivät lapset eivätkä autot.

Pulkkaa, kelkkaa, fillareita, keinu, symppisarkkitehtuuria.

Kerrostalon pihalla oli myös pupuja, jotka ihmettelivät opiskelijaryhmän ryntäystä pihan poikki.

Hengähdystauko. Kolmoset olivat mukana meiningissä, vaikken ketään tuntenutkaan. Kaiken kaikkiaan mukava tapa viettää perjantaita. Tuli vaan fiilis, että ramppaan Saksassa jatkuvasti.