Freiburg vai Fribourg?

En meinannut ehtiä edes hengähtää edellisestä reissusta, kun huomasin, että kolmas vuosikurssi oli menossa päivän exculle. Menin kysymään, että pääsisikö mukaan ja sehän passasi, joten helmikuisena perjantai aamuna hyppäsin koululle varattuun minibussiin. Onnekseni olin tavannut edellisenä iltana ranskan tunnilla yhden kiinalaisen, jonka kanssa saattoi jutella reissussa koska en tuntenut muuten ketään tuolta vuosikurssilta. 

Reissua oli mainostettu "Fribourg" nimellä. Olin mieltänyt tämän Freiburgiksi, tuoksi eko-kaupungiksi Saksassa. Tarkistin vielä kuitista, että kyllä siinä luki Fribourg eikä Freiburg ja google heitti haulla minut Sveitsin puolelle. Aamulla en vielä siis tiennyt olinko menossa Saksaan vai Sveitsiin, sillä molemmat olivat mahdollisia. 

Kolmisen tuntia pikkubussissa, Colmarin läpi, uneliaita ranskalaisia lasti täynnä, aamu kymmeneltä astuimme pirteään ilmaan, Freiburgiin. Kolmoset olivat tehneet syksyllä tänne jo yhden reissun ja siksi toisessa bussissa olikin tilaa. Nyt meitä opasti kuitenki 3 arkkitehtia ja katsastelukulma oli enemmän rakennusten arkkitehtuurissa kuin yhdyskuntasuunnittelun puolella. Käytiin katsomassa mm. juuri valmistuvaa täysin puista passiivikerrostaloa sekä kauemmas keskustasta restauroituja 60-luvun kerrostaloja, jotka oli päivitetty passiivitaloiksi.

Ala-asteelta puuttui selvästi potkulautaparkki.

Melko uusi koulurakennus. Olisiko ollut yläaste tai lukio tai molemmat.

Aukion reunalle oli noussut harmaa betonimöhkäle, joka kätki sisäänsä kaksi eri kirkkoa.

Kirkkosalit oli laajennettavissa keskikäytävälle betonisten siirtoseinien avulla.

Sinistä taivasta alkoi näkymään iltapäivän puolella. 60-luvun talojen parvekelaajennukset.

Vanhassa keskustassa vesi on läsnä.

Lounaan ajaksi menimme vanhaan keskustaan, jossa syöminen jäi toissijaiseksi, kun piti ehtiä juosta kiinalaisen kanssa hieman aluetta läpi ja katsastaa kaunis vanha kaupunki. Lounaan jälkeen meille esiteltiin Vaubanin alue. Oli hyvinkin mielenkiintoista kuulla siellä asuvan arkkitehdin esittely alueesta ja sen erikoisuuksista, vaikkakin vahva saksalainen aksentti ranskan kielessä oli haastava. Vaubanissa kaikki kulkivat kävellen/fillarilla/potkulaudalla/yksipyöräsellä. Ja niitä lapsiahan riitti joka sivukadulle ja puistokaistaleelle. Fiilis oli hyvinkin keväinen.

Katunäkymä oli sympaattinen. Kadut olivat täynnä fillareita.

Kuuluisa Vaubanin alue, joka on entinen Ranskan sotilastukikohta mutta nykyisin kuuluisa ekoalueena.

pupu

Ekotaloja aurinkopaneelein. Tien oli vallannut leikkivät lapset eivätkä autot.

Pulkkaa, kelkkaa, fillareita, keinu, symppisarkkitehtuuria.

Kerrostalon pihalla oli myös pupuja, jotka ihmettelivät opiskelijaryhmän ryntäystä pihan poikki.

Hengähdystauko. Kolmoset olivat mukana meiningissä, vaikken ketään tuntenutkaan. Kaiken kaikkiaan mukava tapa viettää perjantaita. Tuli vaan fiilis, että ramppaan Saksassa jatkuvasti.

Berliini, Leipzig ja muutama sattuma

Aamuaurinko alkoi sarastamaan saapuessani Kerstinin luo Berliiniin.

Ensimmäinen lomaviikko tänä vuonna sattui tammikuun loppuun. Kun viimeiset palautukset, kritiikit ja valvotut yöt olivat takana, hyppäsin Eurolinesin bussiin, joka lupasi kuljettaa mut asuntoni vierestä Berliiniin 12 tunnissa. Tämä vaihtoehto tuntui helpoimmalta, kun muut yhteydet tuonne päin eivät ole kauhean yksinkertaisia. Kyseessä oli kuitenkin yöbussi, jossa saattoi nukkua hieman. Berliiniin saavuin kuuden aikoihin aamulla ja hamuilin s-bahnille, jolla pääsisin aivan toiselle puolelle kaupunkia. Kaikeksi onneksi löysin oikean pysäkin ja Kerstinin itä-Berliinistä!

Aamua seurasi upean aurinkoinen päivä. Kerstinin parvekkeella melkein pystyi kuvittelemaan istuvansa lepotuoliin.

10 päivän reissusta ensimmäiset päivät olivat kauniin aurinkoisia ja pirteän talvisia. Tuli kierreltyä Friedrichshainissa sekä niillä kulmilla ja muisteltua edellistä kesäistä reissua Berliiniin. Kaupunkirakenne alkoi hahmottumaan paremmin ja paikat tulivat tutuimmiksi. Turistien must-kohteista tuli nähtyä uutena mm. East Side Gallery, tosin sekin muurin pätkä oli sen verran pitkä, ettei kävelty sitä ihan päästä päähän vaan nautittiin enemmän Kerstinin kanssa auringosta.

Läheltä löytyi vallattu talo, johon tehtiin poliisi-isku Berliinin vierailuni aikana.

East Side Gallery

Tuttu silta, tutut maisemat, muistot 1,5 vuoden takaiselta reissulta nousivat pintaan.

Kreuzbergissä vaeltaminen hymyilytti.

Kreutzbergistä löydettiin valloittava kahvila, joka nyt sattui olemaan ranskalainen. Oltaisiin voitu istua siellä pidempäänkin vain seuraamassa kahden omistajan välistä kommunikaatiota ja asiakaspalvelua. Emme olleet varmoja olivatko he pariskunta, mutta palvelussa oli selvät sävelet kun asiakas tuli kahvilaan. Toinen tuli kyselemään ranskalaisella aksentillaan saksaksi miten voisi palvella ja toinen perässä toimitti kakut ja kahvit pöytään, muttei puhunut juurikaan. Hän keskittyi enemmän kakkujen esillepanoon ja musiikin valitsemiseen. Kun en ymmärtänyt sanaakaan toisen miekkosen saksasta, päätin kokeilla ranskaa, jonka jälkeen minua palveltiinkin loppuun asti ranskaksi. Loistavaa!

Viehättävä ranskalainen kahvila nimeltään "Les enfants gâtés", jota ylläpiti kaksi persoonallista ranskalaista miestä. Kahvilassa oli yksi vessa, joka oli melko mahtipontinen.

Mauerparkin sunnuntainen kirpputori, jossa myytiin kaikkea laidasta toiseen. Mukaan tarttui mm. Wolkkari-rintakoru.

Otettiin ekasta viikonlopusta kaikki irti ja oltiin erityisen reippaita turisteja, koska Kerstin on viikot töissä ja illatkin olivat pitkiä toimiston kisan parissa. Sunnuntain kirpparilta löytyi kaikenlaista kivaa pientä, kunnes sormet olivat niin kohmeessa, että oli pakko vetäytyä kahvilaan. Berliinin mahtavia puolia on, että aamiaista tarjottiin useammassa paikassa buffetina kuuteen asti illalla ja päädyimme kahvilaan, jonka periaatteena oli että ne joilla on enemmän varaa voivat maksaa enemmän ja köyhemmät opiskelijaparat saattoivat syödä runsaan buffan vitosella.

Liebe - tännekö sen hukkasin?

Aurinkoa ja huuruisia puita....kohti Leipzigia!

Kahden päivän intensiivisen turisteilun jälkeen päätin käydä Leipzigissa moikkaamassa kahta San Sebastianin aikaista kaveria. Ekaa kertaa kokeilin kimppakyytiä saksalaisittain, maksoin BMW:n mustanahkapenkki-kyydistä vain kympin, tosin se oli höystetty kunnon diskojytällä, joten fiilis oli kuin pienessä klubissa 1,5 tunnin ajan. Tosin tämä klubi kulki 160-180km/h. En uskaltanut katsoa, kun kuski alkoi juttelemaan etupenkin tytölle eikä katsonutkaan tietä 180km/h vaihdissa. Hui. Mutta lopulta kuitenkin pääsin ehjin nahoin Leipzigiin perille ja löysin rautatieasemalta täysin saman näköisen pariskunnan kuin olin hyvästellyt 2 vuotta takaperin SanSeessa.

Stefan, Anna, Sara.

Stefan ja Anna toimivat loistavina oppaina ja kierrättivät mua Leipzigin keskustassa ympäriinsä. Mulla tais olla liian ammattikohtaisia kysymyksiä, kun vaadin vuosilukuja ja arkkitehteja, joten he totesivat että heidän pitäisi ehkä tutustua omaan kaupunkiinsa hieman paremmin. Käytiin katsastamassa kaupunki korkeuksista, jolloin hahmottui hieman kaupungin rajat. Hauska yhteensattuma oli, että Kerstinin toimisto oli tekemässä juuri Leipzigiin yhtä kisaa, jonka alue myös hahmottui tornitalon katolta. Pääsin tutustumaan myös osittain vielä rakenteilla olevaan keskustan yliopistokampukseen ja sen ruokalaan, jossa ihmetytti ettei edes vesilasia tarjottu vaan jokainen asia piti maksaa erikseen, jopa muovimukit. Mutta halpaa se silti oli ja paikka kuhisi opiskelijoita.

Leipzigin keskustan maamerkki oli kasa tykinkuulia.

Oh, kaunista! Intensiivisen turistikierroksen kohde keskustassa: oikeustalo.

Ainakin Berliinin ja Leipzigin suosituin peli, kicker, jota harrastaa kaikki jätkät. 

 Illalla päädyimme pariskunnan kavereiden kanssa ulos syömään sekä baariin pelaamaan kaikkien jätkien unelmapeliä eli kickersiä. Vaikken ollut tässä pelissä luonnonlahjakkuus, pärjättiin pitkälle Stefanin kaverin kanssa, joka oli pelannut peliä 17-vuotiaasta asti. Siinä ehkä ranne oli jo harjaantunut pyörittämään kapuloita.

Seuraavana päivänä kierrettiin Annan kanssa vielä nähtävyyksiä, joista erityisesti pidin Völkerschlachtdenkmalista, jonka katolle päästiin kiipeämällä todella kapeita portaita. Korkeuttahan oli enemmän kuin Eiffelillä! Sain asustaa Annan ja Stefanin kämpillä eli heidän isovanhempien yläkerrassa. Sää oli kaunis aina iltapäivän puolella. 2 päivän reissu oli nopea, mutta antoisa. Takaisin Berliiniin pääsin pikkuruisen 2-ovisen auton kyydissä, joka kulki vain 120-140km/h, ja jossa tunnelma oli kovin tiivis kuin sillipurkissa 2 jätkän kanssa takapenkillä.

Völkerschlachtdenkmal (Battle of the Nations Monument): Euroopan suurin monumentti, joka on rakennettu Napoleonin taistelun voiton muistoksi.

ASASI Panometer, Leipzig.

Takaisin Berliinissä meille tarjoiltiin hammastahnalle maistuvaa vihreää likööriä oluen kanssa.

Kun palasin Berliiniin, sainkin onnekseni sushiseuraa! Sain nauttia Denebin seurasta seuraavat pari päivää, johon sisältyi hyvää ruokaa ja museoseikkailuja. Helsingistä kun hurautti koneella 2 tunnissa halvemmalla Berliiniin kuin itse olin maksanut 12 tunnin bussiseikkailusta, niin kyllä sellaset lennot kannattaa. Ekaa kertaa harmitti, että tukikohtanani oli Nancy eikä Helsinki.

Sushiseuraa Berliinissä. Luulimme saavamme 8-10 palaa, mutta annoksessa olikin 23 palaa... eipä ollut nälkä tuon jälkeen.

Kreuzberg illan hämärtyessä.

Museokierroksella, Deneb ja Sara, Jee!

...unohtamatta taukoja kaakaon ja kakun parissa.

Neue Nationalgalerie

Denebin palatessa Suomeen, kävin 3 päivän museokortillani kiertämässä vielä muutamat mielenkiintoisimmat museot, mikä sopi sateiseen ilmatilaan. Viime kerralla multa oli jäänyt kokonaan museot välistä, joten löysin uuden kiinnostuksen kohteen Berliinistä.

Bauhaus-Archiv, yksi mielenkiintoisimmista museoista arkkarin näkökulmasta.

Berlinische Galerie, sateiselle päivälle oikea valinta. Mielenkiintoista taidetta valokuvien saralta.

Neues Museum ja Alte Nationalgalerie museosaarella.

Neus Museumin kokoelmia. Kuunneltiin selitykset Kerstinin kanssa vain huoneiden ja rakennuksen arkkitehtuurista.

Upeestihan se oli restauroitu. 

Tacheles. Sisäpihan biitsi ei ollut ihan yhtä suuressa suosiossa kuin kesällä, mutta paikka oli yhä hieno.

Matkalla juutalaiseen museoon löytyi värikäs lähiökortteli.

Sik-sak-sokkelo.

Daniel Liebeskind, Berliinin juutalaismuseo. Pohtivia katseita: Sara ja Tobias.

Yhtenä päivänä tapasin lisää SanSeen aikaisia kavereita, jotka asuvat nyt Berliinissä. Alkoi tuntua, että noita saksalaisia kavereita on kertynyt nyt sellainen kasa, että kyllä sitä saksaa pitäisi vähän enemmän osata. Tobiaksen kanssa tosin puhuimme niin englantia, ranskaa, espanjaa kuin baskia. Kukaan kavereista ei ollut muuttunut siitä kun viimeksi näin heitä, paitsi että Laura ja Denis ovat nykyään yhdessä.

Kävin myös Tobiaksen luona, jossa meininki muistutti SanSeen aikaista bunkkeria. Tobi kutsuikin mut aikasemmin maalaamaan seiniään muistelle suomalaisten panostusta yhteismaalaamiseen ja Jannen luomusta SanSeen kämppään. Oli ilo vaellella Berliinissä Tobin kanssa, jonka luona olikin sitten ruotsalaisia couchsurffareita. Tobi oli pahoillaan, ettei hänen kämpästään löytynyt vielä kaloja tai kilppareita. Mutta sisustus oli Tobin mukainen, kadulta hankittu, mahdollisimman halpa tai mielummin ilmainen. Hänen kämppiksen kanssa heidän ruokansakin oli kuulema roskiksesta dyykattu. Ja Tobi haaveili vielä rähjäisemmästä paikasta. Berliinin kämppä sijaitsi kuitenkin hienolla alueella eikä ihan vetänyt vertoja "tobimaisuudessaan" SanSeen bunkkeriin.

Juutalaismuseon vihreä ja Tobiaksen valitsema vihreä kylppäriinsä. Ihmettelen yhä, ettei kylppäristä löytynyt yhtään akvaariokalaa eikä pikkuista kilpikonnaa.

San Sebastianin erasmus-kaverit Maksym, Denis, Laura ja Tobias sekä minä ja Kerstin.

Sain ilokseni tutustua myös Kerstinin kämppiksiin, joilla oli aivan erinomainen yhteishenki. Lauantai iltana he innostuivat jopa kokkaamaan yhdessä. Majoitus oli mahtava ja reissu onnistunut. Vielen Dank Kerstin!!!

Samppanjaa ja perinteistä saksalaista ruokaa Kerstinin ja hänen kämppisten seurassa.

10 päivän reissun jälkeen jätin toisaalta haikeana Berliinin taakseni, mutta olin iloinen taas päästessäni takaisin Ranskaan, jossa ymmärrän mitä ihmiset puhuvat. Lähtö meni sen verran viime tippaan, että bussimatkasta tuli hieman mielenkiintoisempi ja tulin siten pienen kiertotien kautta takaisin Nancyyn.

Kohtalokas junamatka toiselle puolelle Berliiniä. Matkaan meni 35 minuutin sijaan 1t10min, vaikka menin Berliinin läpi enkä ympäri. Tämän johdosta olin 30 min myöhässä bussiasemalla ja hyppäsin viimeiseen jäljellä olleeseen bussiin, joka lupasi mulle Nancyn sijaan 15 tunnin reissun Pariisiin...

...kuudelta aamulla löysin itseni Belgiasta, Liegestä. Pariisin sijaan päätin hypätä tällä pysähdyksellä ulos ja jatkaa junalla matkaa kohti etelää. Liegessä on hieno Calatravan suunnittelema rautatieasema.

Aurinko nousi junamatkalla.* Juna oli täysin tyhjä Belgian ja Luxembourgin rajaa ylittäessä.* Luxembourgissa oli sumuista.* Puolessa tunnissa ehti näkemään hieman itse pääkaupunkiakin. 14 tunnin reissun aikana tuli siis nähtyä Saksa, Belgia, Luxembourg ja Ranska. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja suoraan junasta ensimmäiselle projektikurssille. Näin alkoi siis toinen lukukausi Nancyssa. Plakkarissa taas päälle 700 kuvaa, joista muutama pääsi tänne.