Metz & la nuit blanche

Metzin rautatieasema on tullut jo vähän liiankin tutuksi. Lännessä keskusta, idässä museo.

Nancysta TGV:llä pohjoiseen 30min sijaitsee Metz, 125 000 asukkaan kaupunki eli hieman suurempi kuin Nancy. Ensimmäiselle visiitillä tutustuin toukokuussa 2010 valmistuneeseen Centre Pompidou'un, joka on Shigeru Banin ja Jean de Gastinesin arkkitehtuurikilpailuvoitto vuodelta 2003. 


Museo on pyrkinyt samanlaiseen wau-arkkitehtuuriin kuin Bilbaon Guggenheim, jotta se nostattaisi kaupungin mainetta. Ensisilmäyksellä museo vaikuttikin mielenkiintoiselta, mutta sen sisäinen kierto ja arkkitehtuuri lässähti päin naamaa, joten loppuen lopuksi Pariisin Pompidoun sivumuseoksi tarkoitettu rakennus jäi pettymykseksi. Sitä on kritisoitu kuulema myös lehdissä. Museo on valtava ja suurella tontilla, maksanut n.45 miljoonaa euroa, mutta sen sisällä on paljon hukkatilaa ja ihmettelen miten se on voitu suunnitella vain kahden hissin ja pelastusportaiden varaan.

Centre Pompidou-Metz, (Shigeru Ban & Jean de Gastines)

CHEFS-D’OEUVRE ? -näyttelyn taidetta.

Museon pienoismalli ja rakennemalli.

Kuin kaksi marjaa: vohveli ja museon komea kattorakenne.

Kävimme katsomassa myös kaupungin keskustan, joka sijaitsee n.10 minuutin kävelymatkan päässä asemalta. Vanhassa kaupungissa sijaitsee Ranskan kolmanneksi korkein katedraali, joka koostuu melkeinpä pelkistä lasimaalauksista; pakko todeta että tämä teki suuremman vaikutuksen kuin museo. Muuten Metzissä tuli hieman käytyä kaupoissa, koska ilma ei ollutkaan enää niin lämmin kuin olisin luullut. Kietouduin ostamaani villa-asusteeseen, minkä jälkeen paikallinen tarjoilija huudahti minulle: "Mais mademoiselle, vous êtes magnifique!" Kaipa tuon voisi tulkita askeleeksi lähemmäs ranskalaista tyylikkyyttä, mikä sai mut hymyilemään loppu illan.

Goottilaisessa katedraalissa on eniten lasimaalauksia koko Raskan kirkoista. Mm. Marc Chagall on maalannut tänne komeita ikkunoita. 

Metz Cathedral

Opiskelijat olivat pukeutuneet haalareiden sijaan merimiespukuihin ja valkoisiin takkeihin. Tämä meno kuului kovaa ja kauas, mutta epäselväksi jäi miksi he marssivat pitkin katuja laulaen.

Valmiina karttojen kera Metzin taiteiden yöhön, la nuit blanche.

Toinen keikka Metziin tuli tehtyä paikallisen taiteiden yön aikaan. Sen ansiosta tuli tutustuttua Metziin vielä hieman paremmin ja löydettyä sen hieno joki sekä saaret. La nuit blanche oli hieman eri luokkaa kuin Helsingin taiteiden yö, sillä taidetta tosiaankin riitti yllinkyllin ja useimmat teokset olivat näytteillä läpi yön. Korkeatasoiset video-, ääni- ja valoinstallaatiot sekä performanssit ja taidenäyttelyt kierrättivät meidät ympäri vanhaa keskustaa ja veden äärtä. Aika ei valitettavasti riittänyt millään näkemään kaikkia teoksia, vaan puolenyön paikkeilla oli hypättävä viimeiseen junaan takaisin Nancyyn.

Videotaidetta sisäpihalla.

Jana, Kasia, Roberta, Anni, Mika.

Amis-auto suihkulähteessä. Taustalla jylläsi kova melu.

Lempitaideteokseni, jossa ihmiset loivat itse jatkuvasti muuttuvan teoksen. Siihen kuului eri aikoihin valaistut suihkulähteet, joiden vesisuihkun korkeus vaihteli, lamput puissa ja jonkinlainen musiikki, johon kuului mm. pianon pimputus.

Puiden valot vaihtoivat väriä ja loivat jännittävän tunnelin joen varteen.

Suuren suuri pallo ja minä. Hmmm. Hämmentävää oli, että sen viereinen kirkko oli myös täynnä tuommoisia pinkkejä palloja, joista yksi työntyi saarnastuolista ulos kuin mikäkin jättiläistomaatti konsanaan.

Ilmapalloihin kiinnitetyt toiveet päästettiin yläilmoihin keskiyön paikkeilla.